Päivittäminen on vähäsen jäänyt, mutta eipä meille ole juuri mitään tapahtunutkaan. Nautittu vain laiskanpulskeasti kesäisestä maalaiselosta; syreenien tuoksusta, kiireettömyydestä ja lintujen laulusta. Vasta nyt loppuviikosta ilmat ovat taas muuttuneet sateisiksi ja kylmemmiksi.

 

Kuumimpina päivinä, kun Pätkäkään ei jaksanut ihan kokoaikaa riekkua, pikkumies kasasi lelunsa kasaksi viereensä ja aina energianpuuskan yllättäessä leikki jollakin niistä. Jos joku kehtasi viedä yhdenkin lelun kasasta, piti se hakea takaisin :D. Nyt lelut ovat kyllä taas ripoteltuna pitkin pihaa, joten taitaa jäädä satunnaiseksi tuollainen kasailu.

Momo alkaa näyttämään merkkejä siitä, että ollaan hitaasti mutta varmasti rämpimässä ulos valeraskauden ankeasta suosta (tosin uusia äänteleviä leluja pyrkii hoivaamaan, jos ei ole tarkkana, joten ehkä ihan kuivilla ei vielä olla). Momon turkki sitävastoin on ihan kaamea. Onnistuin mennäviikolla saamaan jopa käteeni kunnon rakon pohjavillan raastamisoperaation jäljiltä. Uskomatonta. Pätkänkin turkki alkaa takuttumaan entistä pahemmin tietyistä kohdista. Lisäksi on tullut todettua, että juoksuvaljaiden ja pehmeiden rintakarvojen yhdistelmä on aika ikävä...

Ollaan myös käyty pari kertaa kentällä säätämässä jotain keskenämme (hitsit kun sitä on alkanutkin kaipaamaan treeniseuraa!!) ja juostu jonkin verran siihen asti kunnes Niko toi viime viikonloppuna Intiasta jonkun hirviötaudin. Yksin en ole uskaltautunut kolmikon kanssa juoksemaan tontin ulkopuolelle. Tontin rajojen sisäpuolella ollaan sitten vähän juostu ja enemmän pyöräilty. Muutaman kerran ollaan sentäs fleksilenkkeilty tontin ulkopuolella. Sen verran täällä maallakin kuitenkin törmää muuhun porukkaan, etten viitsi päästää kaikki yhtäaikaa vapaaksi, jos yksin olen. Ihan varmuuden vuoksi :D.

Ennen Nikon sairastumista ehdittiin hölkytellä kerran Haukilammelle. Ihan mielettömän nätti paikka!! Koiria ei viitsitty kuitenkaan päästää uimaan, kun rannan pohjasta/syvyydestä ei ollut mitään tietoa ja ympärillä oli sen verran suomaista pohjaa, ettei päässyt oikein edes kurkkimaan. Pitää ottaa jostain selvää olisiko tuo koiraystävällinen uittopaikka.

Maanantaina käväistiin kiitämässä Pätkän kanssa. Tällä kertaa tällaista rataa (ihan ei ole mittakaavassa ja muutenkin vähän sinnepäin):

Nyt päätin kokeilla rimat paikoillaan (matalalla kuitenkin). Selkeästi oli helpompi ohjata, kun vauhti ei kiihtynyt niiiin kovasti rimojen kanssa ja muutenkin jäi vähän parempi mieli tästä kuin edelliskerrasta. Tosin jälleen Päkä oli se taitava meistä (ja vaikka pituus oli mukana ekaa kertaa sitten päälle rämähtämisen, ei siinä ollut mitään ongelmia!), minä hoidin säheltämispuolen :D. Kepit jätettiin kokonaan menemättä, kun ei olla vieläkään saatu kyhättyä kunnollisia verkkoja niihin. Plääh.

Viime viikolla oli töissä koulutuspäivä keskustassa, jonka jälkeen pääsin piiitkästä aikaa käymään Keskustan Eläinkaupassa vaihtamassa kuulumisia ja tekemässä löytöjä. Hassu pomppiva tiikeripallo (koko kolmikko on melkoisen yksimielinen, että tämä on ehkä kaikista kivoin uusista leluista, kun frisbeellä ja ääntelevillä ei saa leikkiä kuin hetken kerrallaan), B-vitamiinia Momon turkkiin (ja samalla myös Tara&Pätkä saavat kuurin), hieno viheltävä frisbee, josta tuli heti kaikkien suosikki (tosin tuon kanssa viimeistään tuli huomattua, että olen tainnut lintata tytöt aivan liian kovin sen suhteen, että kun leikin Pätkän kanssa, kukaan muu ei saa tulla säätämään väliin - kun Pätkä ei ole hakemassa frisbeetä, tytöt juoksevat sen perässä ihan tohkeissaan, mutta kun Pätkä on kuvioissa mukana, eivät lähde lelun perään edes innostettaessa *kärsii taas valtavista omantunnontuskista*) ja vihdoin, monen kuukauden epätoivoisen metsästämisen jälkeen, löysin Kongin vinkuvia tennispalloja! Oli kyllä mukavaa kaikinpuolin siis :D. Kun olin jo matkanvarrella eksynyt Ruoholahdessa toiseenkin eläinkauppaan, josta mukaan tarttui vinkuvia muovipalloja, äänteleviä pehmoja (jotka Pätkän mielestä olivat ensalkuun tosi jänniä, mutta kun poikaa vähän saalistutti lelulla, ei äänetkään enää jänskättänyt :D) ja pari muuta lelua, oli koirilla vähän niinkuin joulu kotiinpäästyäni :). Lisäksi mukaan tarttui uusi PetHeadin shampoo, jonka two in one ominaisuuden toivon helpottavan pesu-urakkaa.

Ai niin, loppukevennyksenä jokin aika sitten saamani kuningasidea: ilmoitan kaikki kolme koiraa tokomestiksiin! Treenattu ei olla tyttöjen kanssa sitten ties koska (ja Taran kanssa uudet liikkeet ovat ihan vaiheessa, pahimmin tökkii ohjattu nouto, jota en vain saa opetettua sitten mitenkään... Momon kanssa taas ei olla tokotettu y.h.t.ä.ä.n. sitten vuoden 2008 erkkarin (taisi olla "hieman" traumatisoiva kokemus..) ja Pätkähän osaa vasta seurata muutaman askeleen palkka näkyvissä ja häiriö- tai muusta kestävyydestä ei mitään tietoa. Erinomainen idea siis :D. Aikaa erkkariin olisi se kuukausi, joten jos oikeasti meinataan osallistua, niin olisi varmaan aika alkaa todenteolla treenaamaan. Tai sitten vain suosiolla mennään viihdyttämään (tai kauhistuttamaan) ihmisiä :D. Noh, tunnaria en ainakaan jaksa edes ajatella opettavani Momolle enkä ikinä tule saamaan kaikkia liikkeitä pakettiin (kun ne eivät ole tähän mennessäkään sujuneet) joten ehkä meidän osallistuminen sinne viihteen puolelle menee treenataan tai ei...