Lauantaina koin (ilmeisesti edellisillan U2:sen konsertin siivittämänä, ei sitä muuten voi selittää..) jonkinlaisen energiapuuskan, jonka voimin touhuttiin kaikenlaista. Lähinnä Pätkän kanssa, Taraa ei touhuaminen kiinnostanut ja Momon kanssa otin vain hieman noutoja ja seuraamisia oikeassa mielentilassa.

Pätkis sai auton tankkausreissun yhteydessä jäljen nro 2 sitten toukokuun. Paineistumista ei tälläkään kertaa ollut havaittavissa pätkääkään, mutta vauhtia olikin sitten liikaa. Koko ajan se oli kyllä jäljenpäällä (useamman kerran mietin, että nyt ollaan kyllä hukassa, kun en omia askelia tai nameja ruohosta havainnut, mutta viime hetkellä silmiin osui aina kuitenkin mieltärauhoittava nappulanpuolikas, eikä tarvinnut alkaa jäljestämään itse :), mutta syömään se ei kyllä millään olisi voinut ehtiä tuossa vauhdissa. Namit olivat kyllä pieniä, mutta silti. Ihan aurausvauhtiakaan ei tosin menty, mutta sellainen vauhdikas veto oli päällä kokoajan eikä selvästikään tarkistanut jokaista askelta vaan taisi kulkea vain toisella puolella. Jokatapauksessa mielentilasta (lähinnä innosta, kevään ankeuksia ajatellen) tykkäsin, tarkkuudesta yms yms en niinkään.

Päivällä otettiin Pätkän kanssa vauhtia noudon palautuksiin. Ne pari kertaa kun ollaan noutoa kokonaisena otettu, niin Pätkä lähtee vauhdilla kapulalle, ottaa sen innolla, mutta palautusvauhti on yleensä ravi. Luovutusasento on aina sitten hyvä, samoin pitää tosi rauhassa ja varmasti kapulaansa. Tuota osaahan me ollaan oikeastaan pelkästään treenattukin, joten ei ihme ;D. Nyt kokeiltiin sitä, että lähdin juoksemaan poispäin Pätkän saadessa kapulan ja vapautin kesken vauhdin pallolle. Vauhdillahan tuo noin tuli, saa sitten nähdä vaikuttaako tämä liikkeeseen yhdistettynä. Mutta kivaa oli, joten jatketaan.

Hiukan uskalstin ottaa leirin oppien mukaista jännitettä seuraamiseen. Lähinnä vain paikallaan ollen ja mahdollisimman skarpista vapautus pallolle. Yhtään en ole varma pitikö sen mennä näin, joten ehkä odotetaan Nikon kotiutumista ennen uusia harjoituksia. Seuraavaksi avoimen hyppyä. Pätkähän hyppää toooosi vinoon, mutta tulee kyllä yleensä sieltä esteen yli takaisinkin, mutta yritetään nyt kuitenkin hinkata tuota paikkaa keskemmälle ja lähemmäs. Siinä hinkutellessa Pätkä hyppäsi kerran sitten liian läheltä ja aivan keskittymättä = törmäsi esteeseen ja kaatoi sen päälleen. Näytti pahalta ja kuulosti pahalta (etenkin Pätkän kiljunnan säestyksellä). Vaikkei fyysisiä oireita tullutkaan, olin melko varma, ettei poika enää hyppää estettä uudelleen tuollaisen kolauksen jälkeen. Mutta katin kontit, sinne se meni ilman epäilystäkään. Ainoastaan hyppykorkeus näytti seuraavissa hypyissä olevan huomattavasti korkeampi. Ei se taida ihan hirvittävän pehmo olla kuitenkaan, tai sitten se on vaan vietissään kova  ;D.

Päivän päätteeksi treenattiin vielä sylkkäriä yhdellä esteellä sekä putkeenmenokulmia ja vauhtia putkeen menoon plus hiukkasen nokkimisia ja avoimen kaukojen alkeita (jälkimmäisen kohdalla energiavarantoni oli jo huvennut, joten harjoitus suoritettiin ohjaajan maatessa mukavasti sohvalla :D).

Eilen olin jo huomattavasti vähemmän energinen, joten hiukkasen vaan otettiin lisää vauhtia noutoihin sekä muutama avoimen hyppy (se alkaa istumaan jo paljon paremmin oikealle paikalle!!) plus luoksetulon pysäytyksiä hämäyksin (tuo koira on kyllä niin ihmeellisen hyvin kuulolla <3) ja juuri ennen illan pimentymistä pari esineruutua mooonen kuukauden tauon jälkeen. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä tuon(kin) suhteen, vaikka ihan hienosti Pätkä omansa aina löysikin. Tara olikin sitten tulta ja tappuraa vaihteeksi, joten reviteltiin pitkästä aikaa lelun kanssa pitkät tovit ja samalla otettiin vähäsen seuraamisia, noutoja ja pysäytyksiä. Momolle samanlainen satsi, vaikkei ihan niin tohkeissaan ollutkaan.

Tänään alkoivatkin sitten pitkästä aikaa Imphan agitreenit. Mukavaa oli, tosin tuli myös jälleen sähellettyä koko rahan edestä... Voi kun sitä joskus oppisi ohjaamaan rauhallisesti, sohimatta ja sotkeutumatta itseensä :D. Pätkä on kyllä onneksi mahdottoman kiltti ja taitava poika. Toisin kuin miehet yleensä, se osaa selvästi lukea ajatuksiani (eikä sähellystäni :D). Tosin kun molemmat aletaan väsyä, Pätkis alkaa lukemaan minua niin tarkkaan, että pitää olla tositosi tarkkana kaiken suhteen. Tällaista rataa siis tällä kertaa (kepit jätettiin väliin, mutta silti oli tekemistä :D): 

 

 

Huomenna huristellaan sitten taas Laioksen käsittelyyn. Pitäkää peukkuja, että pikkumies olisi tällä kertaa jumiton...