Tiistaina pitkästä aikaa Imphan Pk-.puolen treeneihin. Oltiin hyvissä ajoin ennen muita, joten ehdin tokotella tytöt alta pois. Taralle ensin kinkkupaketin kanssa mielentilaseuraamista ja kun oli sopivan iloinen, otettiin ruutua merkin kautta. Oikein hienosti meni tällä kertaa. Momo on tuolla kentällä aina huonompi kuin muualla. Niin nytkin. Seuraaminen on ihan jees, mutta siihen se jääkin. Puuttuu se viimeinen rutistus edelleen. Ja ruudut teki taas oudosti sivusta kiertäen. Ääh. Pätkän aikana olikin sitten jo enemmän koiria ja ihmisiä kentän laidalla, välillä ihan kunnon meteli. Tekemisessä ei häiriö näkynyt lainkaan, oikein nätisti meni lyhyet seuraamispätkät ja liikkeestä maahanmenot. Mutta tosi nopeasti Pätkä väsähti, eli kyllä se taisi ottaa häiriötä kuitenkin aika paljon.

Pariksi tunniksi tuli jäätyä pyörimään kentälle katsomaan muiden menoa ja ihan nätisti nuo osasivat kaiken hälinän keskellä odottaa. Mitä nyt Momo vahti välillä rasittavan kovaäänisesti. Kotiinpäästyä otettiin vielä tyttöjen kanssa sisällä kaukoja, oikein hienot ja täpäkät (mutta niin ne yleensä ovat, kun ei ole matkaa ja mielentila on oikea) ja vähän pepun paikkaa, nämäkin molemmilla superhienot. Pätkä sai takapihalla muutaman edestä sivulle tulon - upeat (mikä erityisen kivaa, koska tämä on takunnut viime aikoina ihan kunnolla)! Lisäksi pepunkäyttöä paikallaanpyörien.

Keskiviikkoaamuna huristeltiin Pätkän kanssa ihan kahdestaan Hyvinkäälle Markus Laioksen käsittelyyn. Oli kyllä melkoisen ahdistava alku päivälle - ensin etsin kadonneita auton avaimia niin kauan, että jouduin lähtemään aivan liian myöhään liikenteeseen ja sitten jouduin pysähtymään Rajamäellä, kun Tomtom ei millään löytänyt gps signaalia ja ilman tomtomia olen ihan hukassa. En siis voinut ajaa normaalia etanavauhtiani, vaan piti huristella nopeusrajoitusten mukaan. Päästiin kuitenkin klommoitta perille. Laios totesi, että Pätkän selkä on pysynyt oikeassa asennossa ja oikea puoli siten on päässyt liikkumaan normaalisti. Muutenkin Pätkä oli vastannut hoitoon hyvin, ainoastaan rintakehässä vasemmalla (?) puolella oli vielä jumia. Aika selkeästi itsekin tuon huomasi. Muuten Pätkä veteli melkein hirsiä käsittelypöydällä maatessaan, mutta kyljen kohdalla tuli selkeästi levottomaksi. No, seuraava aika sitten joskus elokuussa. 

Jotain ikävääkin kuitenkin ehti tapahtua - siinä Päkän pääpuolessa istuskellessani huomasin Pätkän korvan sisäpuolella isoksi kasvaneen punkin. Kesän (ja Pätkiksen) ensimmäinen. Oli niin pullea, että lähti kokonaisena tosi helposti ihan vain nyppäsemällä. Yhyh, kovin ärtyneen näköinen iho siitä ympäriltä oli, mutta ei auta muu kuin jäädä tarkkailemaan tilannetta ja toivoa parasta. On tämä kyllä kumma. Ihan joka kerta on tainnut käydä näin, että hyvin pian punkkikarkoitteen laittamisen jälkeen (tällä kertaa koirat saivat Frontlinet niskaan sunnuntaina lauantain madotuksen muistuttamana) jostain koirasta löytyy punkki.  

Ennen kotimatkaa poikettiin vielä Hyvinkään koirakylpylässä hakemassa lisää Orijen ruokaa, ziwipeakin makupaloja ja nyt löytyi myös (tietenkin hurjan kalliita) puolikuivia (gluteenittomia) lihapullia, joilla voitaisiin alkaa kokeilemaan taas sitä jäljestämistäkin. Treenirintamalla oli eilen valitettavan tyhjää, vaikka niin olin vannottanut, että treenataan joka päivä jotain näinä viimeisinä päivinä (juhannuksena ei onnistu, sitten onkin kohta viisureiden poisto ja melko varma lepotauko muutamaksi päiväksi, jonka päätteeksi lähdetään ensin canttiin ja sitten reissuun, josta palataan paria päivää ennen h-hetkeä..) ennen tokomestistä. Plääh.   

Noh, tänään kuitenkin vähäsen revanssia, kun töiden jälkeen suunnattiin piiitkästä aikaa vanhoille kulmille Lepuskiin turripitoisiin treeneihin kera Annamarin, Taon&Pepin sekä Ritan, Myytin&Hulin. 

Tara sai:

- ruutuja merkin kautta, jotka olivat kaikki oikein jees

- ohjattua merkin kautta ja ilman. Merkit ovat alkaneet sujua (jee!!!), mutta noutojen osalta näyttää tarvitsevan edelleen yhden "kokeilukerran" ennenkuin muistaa mistä hommassa on kyse. Sen jälkeen kun ollaan saatu se eka haparointikerta suoritettua, ei hommassa ole minkään valtakunnan ongelmia.

- pari kauko vaihtoa pitkältä matkalta (hiukan painetta, mutta vaihtaa ihan kivasti silti) ja yksi läpijuoksuluoksetulo (jee, ei yhtään painetta!!!) sekä idaria (hieeeno) sekä tunnari Annamarin liikkuroimana. Näytti olevan vähäsen vaikea (joutui haistelemaan rivistön läpi useampaan kertaan ennenkuin löytyi oma) ja kun intoa oli vähäsen liikaa, jäivät kapulat jalkoihin ja liikkuivat. Onneksi kokeessa intoa on aina paljon vähemmän, joten...

- lisäksi otettiin paikallaan istuminen (tauno parina), jossa pysyi nätisti ja ihan skarppina sekä paikallamakuu häirittynä, jossa ei ongelmia, eikä ottanut Ritan antamista maahan tai sivulle käskyistä häiriötä

Noin yleisesti Tara oli oikein kivassa mielentilassa, joten ainakaan tämänpäiväisen perusteella ei tarvitse pelätä ihan totaalista laamailua. Vaikka hiottavaa ja opeteltavaa onkin vaikka kuinka ja paljon, niin hyvä mieli tästä treenistä jäi.

Momo sai: 

- ruutua, jossa eka meni oikein mallikkaasti (joskin meni sisään taas ihan oudosta kulmasta), mutta seuraavat huonoja. Pieni tauko välissä ja uusi yritys, nyt onneksi paljon paremmat (ja kuten kuvista näkyy, Momon mielestä vauhti korjaa virheet...)

- tunnaria, joka ei suju - yhtään...

- pidempiä pätkiä seuraamista, kun ei olla juuri tehty kuin lyhyttä pätkää

Momo taisi saada melkoisen paljon vähemmän treeniä kuin muut. Jotenkin se on edelleen vähäsen rasittavassa mielentilassa. Tekee kyllä paremmin kuin vielä hetki sitten, mutta jotenkin se ei vaan ole vielä ihan oma itsensä. Tai sitten se on vain muuttunut entistä jääremmäksi ;D. Momon kanssa pitää kyllä oikeasti muistaa treenata paljon, muuten ei kehdata lähteä edes viihdyttämään ihmisiä...

Pätkä sai:

- seuraamisia, jotka välillä ok, mutta välillä takapää heittelehtii etenkin jos tehtiin ilman palkkaa näköpiirissä

- liikkeestä maahanmenot ok, mutta seisomiset vaatii treeniä treeniä treeniä. Jotenkin ne on jäänyt, vaikka niitä juuri olisi pitänyt tehdä. 

- yksi vauvaluoksetulo (täysiiiiiii :D) 

- luoksepäästävyys (sätkimistä ja kiemurtelua, eli treeniä vaatisi hirveästi....) ja paikallamakuu Myytti parina (nousi ensin melko pian, mutta ei yrittänyt enää uudelleen kun kävin palauttamassa takaisin paikalleen - palkkaamassa kävin kyllä useamman kerran välissä - tämäkin vaatisi hurjasti treeniä)

Unohdin ihan pyytää liikkurointitestausta, mutta ehkä tässä vielä ehtii. Noin yleisesti jäi ihan mukava fiilis, vaikka meillä on kyllä hurjasti vielä tekemistä. Silti oli kyllä ihanaa huomata, ettei Pätkää haitannut ollenkaan meidän mittapuulla isot häiriöt ympärillä tai toiset koirat niinkin lähellä kuin paikkamakuussa oli. Pätkä keskittyi mamman kanssa tekemiseen <3. 

Tytöille kiiiitos treeniseurasta ja avusta!!