Innostuin taas leikkimään videokameralla (hyödyllinen kapine kyllä, jälleen tuli huomattua mitä pitäisi tehdä toisin ja miten rasittavasti sitä aina vaan toistaa niitä samoja virheitä...), joten vuorossa muutama treenivideo:

Ensin Pätkiksen puuhailua 6.6. ja 16.6.:

Ja Pätkiksen puuhastelua 17.6.:

Ja loppuun tasapuolisuuden nimissä tyttöjen puuhailuja 17.6.:

Taran ohjatussa ollaan edetty nyt niin paljon, että pysähtyy vihdoin merkille ilman apuja *ihme, ei tämän kanssa ole taisteltukkaan kuin jokunen kuukausi...* ja suunnat ottaa ihan kivasti myös. Mutta samoin kuin ruudun kanssa, homma toimii parhaiten kotipihalla... Momon treenin suhteen olen taas vähäsen luovuttanut, mutta ehkä saan jostain sen tarvittavan inspiraation jatkaa...

Pätkän tulon jälkeen on kyllä entistä selvemmin huomannut Momon "erityislaatuisuuden" verrattuna noihin kahteen muuhun. Päkä ja Tara oppivat viimeistään kunnnon komennusta. Momo on kyllä kuuliaista jos jää itseteosta kiinni, mutta unohtaa asian seuraavaan kertaan mennessä. Otetaan vaikka esimerkiksi ohikulkijoiden vahtiminen aidan takana. Pätkä ja Tara eivät oikeastaan edes lähde jos olen pihassa, kun tietävät ettei ole sallittua. Momolle ei tee tiukkaakkaan. Viimeksi sain tyypin rysän päältä kiinni karjumisesta ohi kulkeville hevosille. Niskavilloista ylös nostaminen kesken puuhan sai Momon tokenemaan ja olemaan niiiiin nöyrää tyttöä sen hetken (ja hevoset saivat jatkaa matkaansa ihan rauhassa). Jokusen tunnun kuluttua juttu oli kuitenkin unohtunut tyystin ja Momo oli jälleen aidalla rähisemässä. Pätkä ja Tara sitävastoin muistivat jo pelkän kiellon (ja ehkä Momon saaman kurinpalautuksen) eivätkä lähteneet Momon perään (vaikka yleensä joukossa tyhmyys tiivistyy).

Eilen oltiin Tiinan&Masin sekä Jonnan&Nugan kanssa treenaamassa keskenämme agikentällä. Tulin vähäsen aiemmin, että ehdin tottelemaan viereisellä kentällä ennen muiden tuloa. Taralle merkki+ruutua. Tara oli niiin ihme mielentilassa. Heti kun otin sen autosta, se oli ihan paineessa, haisteli vaan ilmaa ja ihmetteli. Teki kuitenkin merkille menot ja ruudut ihan kivalla laukalla. Mutta sitten mikään palkka ei oikein käynyt. Jätettiin aika lyhyeen kun aloin vähäsen jo huolestumaan tuosta. Momo sai ruutua. Näyttää siltä, ette menee hyvin kotipihalla, mutta vieraassa paikassa ei ihan niin hienosti. Meni kyllä ruutuun, mutta kiersi oudosti takakautta. Noh, pitää katsoa joku kerta uudelleen. Hiukka seuraamista häiriössä eikä muuta. Pätkälle ihan vain parin askeleen seuraamisia ja vähäsen leikkiä. Kiitämisissä treenattiin Päkän kanssa irtaantumisia kolmen esteen suoralla. Ei mitään hirveitä ongelmia. Sitten otettiin erilaisia ohjauksia (valsseja, takaaleikkauksia yms) kolmen esteen ja putken sarjalla. Ja lopuksi kokeiltiin mitä Pätkä sanoo pitkästä aikaa pussista. Eipä mitään ihmettä - meni vauhdilla ilman ihmettelyjä :D. Mukavinta oli huomata, ettei Pätkä ollut moksiskaan, vaikka Nuga ja Masi treenasivat omiaan samaan aikaan. Keskittyi vain omaan tekemiseensä. Jos jäätiin miettimään pidemmäksi aikaa, niin sitten kyllä alkoi kiinnostamaan muiden tekemisetkin. Mutta ei paha yhtään <3. Oli niin painostavan tahmea ilma, että treenattiin parissa erässä, ettei tule liian kuuma. 

Momo sai tulla väliin kokeilemaan miltä hyppely tuntuisi. Ja siinä missä Pätkää on niiiin ihana ohjata, kun pikkumies on kuulolla koko ajan, ei Momo ollut yhtään niin kiva. Kuten aikoinaan, kun vielä treenattiin ryhmässä, Momo olisi niin kovin mieluusti palkannut itsensä muualla kentällä treenaavilla ihanan nopeasti liikkuvilla koirilla. Uh, joutui tekemään ihan oikeasti töitä, että pysyi lapasessa. Taran otin lopuksi autosta, ajatuksena, että katson liikkuuko normaalisti ja onko muuten ihan ok. Tosi vaisu Tara oli autosta päästyään, mutta kun päästiin agikentän laidalle, Tara muuttui kuin taikaiskusta. Korvat nousivat pystyyn, häntä alkoi heilumaan ja hetken päästä alkoi veto kohti esteitä. Ja sinne me sitten mentiin. Ensin putkeen, sitten vähäsen esteitä ja loppuun keppejä (vielä ne on muistissa <3). Ja kuten Pätkä, Tarakin on innostaan huolimatta niin ihanasti ohjattavissa. Ei voi kyllä sanoin kuvata sitä tunnetta, kun noita paria hassua estettä tehtiin ja katsoi Taran onnea. Mamman niin rakas pikku mummeli <3.