Jos aiemmin Päkän nynneröinti vähäsen naurattikin (ja laitettiin mörkö- tms vaiheen ja hormonimyrskyjen piikkiin), niin nyt on alkanut jo todenteolla huolestuttamaan.

Maanantaiaamuna päätin käydä tekemässä tuohon tien toiselle puolelle sammaleelle jäljen niin, että koirat saivat katsoa aidan takana jäljen tekemistä. Pätkä lähtikin innoissaan kohti jälkeä, mutta heti kun piti laittaa pää alas ja alkaa oikeasti jäljestämään, se meni jotenkin taas siihen lapastilaan. Jos se sunnuntaina kuitenkin teki hienosti töitä, niin nyt se alkuun nosteli jatkuvasti nokkaansa ja jäi vain tuijottelemaan ympärilleen ihan kuin jäljellä ei olisi tuon taivaallista merkitystä tai se olisi ollut kovin ahdistava. Kuten aiemminkin, homma alkoi kuitenkin toimimaan kunhan alkuun päästiin ja jonkinlaista intoa ja varmuuttakin saatiin menoon. Kunnes pihaan ajoi postiauto, jolle tytöt alkoivat huutamaan. Tästä Pätkä meni ihan puihin. Ei ihan normaalia kyllä, etenkin koiran normaalitila huomioiden. Ja vaikka tuo herkkis onkin, niin lähelläkään tällaista ei koskaan (eikä edes kovinkaan häiriöherkkä töitä tehdessään). 

Momokin sai kuitenkin maanantaina kevään ensimmäisen jälkensä (metsässä, Nikon kanssahan nuo tekivät sen yhden nurtsille). Kolme keppiä, kaksi kulmaa, eikä hirveän pitkä, kun piti töihinkin ehtiä. Ai että oli kivaa! Momo meni tasaisen varmasti (ja juuri sillä vimmalla mitä olen kaipaillut..) ja mikä hienointa kun Momosta on kyse - nosti jokaisen kepin ihan uskomattomalla motivaatiolla.

Momo seuraa (kuva: Annu)

Töiden jälkeen kokeilin onneani uudelleen. Tällä kertaa ihan sotasuunnitelman keran. Suunnitelman mukaan koko kolmikko tulee mukaan (noh, Tara tuli mukaan vain siksi, ettei tyttöjen välillä tule kyräilyä - Momon juoksun aikana on ilmassa ollut hienovaraista tuijottelua puolin ja toisin), katsoo Momon ja Pätkän jälkien teon, sitten Pätkä katsoo Momon jäljen ajon, jonka jälkeen motivaatio omaa jälkeä kohtaan pitäisi olla parempi. Periaatteessa homma meni niinkuin suunnittelin. Momo ajoi oman jälkensä oikein hienosti ja nosti jälleen kaikki (kolme) keppiä ja Pätkä oli kerännyt intoa Momon jäljen aikana. Tuo into ei myöskään lopahtanut paalulle, vaan ihan jees ilmeellä jäljestettiin menemään. Tosin en yhtään jarrutellut tai muuten puuttunut epätarkkuuksiin tai välillä toispuoleiseen jäljestykseen (aivan sama tässä vaiheessa, kunhan jälki vaan tuntuu pojasta kivalta). Mikä parasta, Pätkä ajoi upeasti ja hämmentymättä monen metrin tyhjän pätkän (ei todellakaan ollut tarkoitus, mutta varikset ehtivät sabotoimaan loppujälkeä, eivät onneksi viimeisiä metrejä tai loppupalkkaa). Helposti tuon kyllä sai loppupalkalta pois, eikä sille jäänyt hinkua jäljestää paluujälkiä tai etsiä muuta jälkeä kuten Momolle. Mutta huomattavasti parempaan suuntaan kuin aamulla.

Momo & hyppynouto, joku on ilmeestä päätellen varma, että kohta kolahtaa.. (Kuva: Annu)

Eilen aamulla noin viiden aikaan heräsin lorinaan. Ääni paljastui Pätkäksi lorottelemassa tuulikaapin oven edessä... Ei todellakaan normaalia. Vaikka tuo ei edelleenkään ole 100 %:sen sisäsiisti, jos yksinolosta tulee pidempi (ja vettä jää liikaa kuppiin), niin ei se ole meidän kotonaollessa lorotellut sisään sitten syksyn. Yhdistettynä noihin sunnuntain outoihin lirautteluihin, huoli alkoi olemaan jo melkoisen kova. Soitto lääkäriin, johon päästään tänään illalla. Toisaalta eilen koirat joutuivat olemaan noin 10 tuntisen työpäivän yksin, eikä vahinkoja ollut tullut (ellei olkkarin karvalankamatolle silputtua kokonaista vessapaperirullaa oteta lukuun..) joten ehkä kyse ei ole mistään hirvittävän akuutista. Toivottavasti..

Noiden pissivaivojen aiheuttaja voi olla mikä vaan. Muiden outouksien (ja miksei myös noiden pissimisten) suhteen epäilys kohdistuu fyysiseen kipuun. Pätkähän jokin aika sitten pariin eri otteeseen huusi kovaan ääneen (ja päästi lelusta irti) vähän rajumman taisteluleikin yhteydessä. Hätäännyin toki tuosta, mutta kun ei kuitenkaan mitenkään muuten ole oireillut (tosin viime aikoina ei olla kyllä juuri leikittykään), olen unohtanut asian. Tuolloin epäilys kohdistui niskaan ja kun nyt miettii tuota talven jäljiltä outoa mielentilaa jäljellä ja sitä missä asennossa koira jäljestää, niin...  Sekin vähäsen huolestuttaa, että maanantaina kun kokeiltiin hyppyä (matalaakin matalampaa) kieltäytyi Pätkä hyppäämästä, ei normaalia tämäkään... Mutta tosiaan tänään töiden jälkeen päästään lääkäriin ja illalla Pätkä pääsee vielä hierottavaksi, joten eiköhän olla kohta viisaampia. Toivottavasti.

Pätkä ja patukka (Kuva: Annu)

Vastoinkäymisistä huolimatta käväistiin eilenkin puuhailemassa aamujäljet tien toiselle puolelle metsään Momolle&Pätkälle. Koirat näkivät taas kun menin polkemaan jälkiä (tosin aidan takaa ei nähnyt itse polkemista). Momo sai ajaa jälkensä (kolme keppiä, kolme kulmaa) ensiksi Pätkän katsellessa hommaa puuhun sidottuna. Hirveän kiukkuinen huuto pojasta ainakin lähti. Momo meni jälleen upeasti ja nosti keppinsä ongelmitta. Pätkä oli ratketa liitoksistaan, kun huomasi pääsevänsä itsekin tekemään jotain. Humputeltiin taas jäljelle ja annoin sen tälläkin kertaa ihan itse löytää ja roiskaista jäljen alkuun. Nyt se ei kyllä auttanut asiaa lainkaan - edellisen aamun paine palasi heti, kun Pätkä laittoi nokkansa jäljelle. Onneksi vahvistui kuitenkin paljon nopeammin ja aina välillä liina vähäsen jopa kiristyi. Tälläkään kertaa en vaatinut tarkkuutta, jos meni jonkun askeleen yli niin sitten meni. Lopussa oli korkeareunainen muovipurkki puolillaan ruokaa. Siinä jälleen huomasi Pätkän ihmetilan, ei todellakaan rynnännyt syömään, vaan toooosi varovasti kurkisteli mikä ihme jäljelle oli oikein eksynyt. Innostui kuitenkin ahnehtimaan, kun vähäsen avitin.

Pätkä ja patukka vol2 (Kuva: Annu)

Illalla suunnattiin jälleen Rajamäellä kolmikon kanssa ja tehtiin samat rutiinit. Olin laiska ja Momo sai vain kahden kepin jäljen, tosin huomattavasti vaikeamman muuten - lyhyen matkan sisässä kaksi terävää kulmaa ja sitten loivaan mutkaan. Mutta aivan upeasti Momo meni, ja tälläkin kertaa kepit nousivat omatoimisesti! Sitten Pätkä - annoin taas vain roiskaista jäljen alkuun ja nyt motivaatio säilyi koko jäljen ajan. Pirun linnut olivat syöneet alkupäästä nappuloita, mutta ei sekään hirveästi haitannut. Muuten olin jo melkein tyytyväinen jälkeen, ainoastaan lopussa Pätkä alkoi fuskaamaan ja meni vähäsen liian vauhdikkaasti loppupalkalle (iso nappulakasa yhdellä lihapullalla höystettynä). Vielä en kuitenkaan viitsi juurikaan puuttua Pätkän jäljestämiseen - niin kauan kuin se pysyy jäljellä niin kelpaa. Tällä kertaa Pätkälle myös jäi selvästi hinkua jatkaa touhua.

Tara menossa tai tulossa (Kuva: Annu)

Kotona päätin hetken mielijohteesta kokeilla keppejä. Tai lähinnä miten Pätkä reagoi niihin. Laahasin jalkoja jokusen metrin ja tiputtelin matkalle keppejä. Kun koko touhu oli täysin ekstempore, ei mukana tietenkään ollut remmejä tai muita vermeitä. Mutta niin se Päkä vain nosteli ihan fiiliksissä keppejä. Sisällä aloiteltiin vielä jo kauan "to do" listalla ollut etujalat laatikon päällä temppu. Äkkiä Pätkä hokasi nostella etutassunsa laatikoiden päälle (kokeiltiin useampia, kun ei oikein löydetty sopivaa, joka ei olisi kipannut Pätkän painon alla - onneksi Pätkää ei tuntunut haittavaan). Pari kertaa Pätkä jo liikutteli takapäätään laatikon ympäri, mutta en tiedä miten sen saisi käskystä liikkumaan. Ehkä pitäisi jostain etsiä ohjeet ennen seuraavaa kertaa. Tarkoituksenahan tuolla olisi saada Päkän takapään käyttöä paremmaksi.

 

Tara tahtoo palkkansa (Kuva: Annu)

Tänäänkin aamu alkoi jäljestämisellä pihan ulkopuolella. Momo sai melkoisen hankalan jäljen, iso osa jäljestä kulki kuivalla hiekalla. Neljä keppiä ja pari kulmaa. Ensimmäistä kertaa tälle keväälle janalla oli aluksi vähän ongelmia (eli ei normaalia suoraa vauhdikasta rykäisyä jäljelle), mutta nopeasti Momo homman selvitti ihan itsekseen. Muuten jälleen hurjan upea jälki ja kepit nousivat itsekseen :). Pätkäkin oli ihan jees, ei ollut yhtään paineistuneen oloinen ja ihan hinkuakin löytyi (ja loppupalkalta olisi lähtenyt jatkamaan hommaa vielä) joten eiköhän tämä tästä.. Ehkä me ollaan oikeilla jäljillä.

Nyt sitten jäädään jännittämään illan lääkäriä (ja sitä, miten Niko selviää pissinäytteen ottamisesta)...