Torstaina ja perjantaina laiskotti niin, että tyydyttiin sisällä puuhasteluun. Toisaalta edelliset naksutukset oli tehty lauantaina, joten oli ehkä jo aikakin.Torstaina Pätkä tuntui unohtaneen merkin ihan tyystin, mutta oppinut rauhassa odottamisen. Onpa mukavaa, kun pystyy jälleen treenata kaikki kolme putkeen ja samassa tilassa.

Jokatapauksessa, Pätkä sai sitä merkkiä, joka meni vallan mallikkaasti perjantaina ja melkoisen ankeasti torstaina, metalli- ja norminoutoa (aivan ihania torstaina, perjantaina tuppasi säheltämään innoissaan ihan liikaa ja luovutusasento meni usein ärsyttävän vinoon), hiukan nokkimista (nyt niin että seisoin itse vähäsen kauempana - hiukan oli etenkin torstaina hämillään aluksi, muutoin tuo näyttää alkaneen fuskaamaan niin, ettei oikein "noki", vaan lähinnä roikottaa nenäänsä sentin kohollaan maasta, mikä toisaalta ei kai niin huono juttu ole jos miettii sitä mihin pyritään). Välillä (odotutin Pätkää sillä välin kun otin tyttöjä sekaan) leikittiin ja otettiin vauhdikkaita maahanmenoja ja seisomisia. Seuraamisten suhteen olen vähäsen hämillään. Pyörimiset ("ilman käsiä" siis) ovat yleensä oikein kivoja, mutta kun yritän lähteä eteenpäin homma jotenkin hajoaa (tarjoaa sitä pyörimistä ihan liian tohkeissaan). Pari kivaa onneksi sentäs sain, muuten olisin varmaan vaipunut epätoivoon.

Ai niin, olen myös vihdoin muistanut ottaa maasta istumaan nousemista, "imuttamalla" homma alkoi vihdoin toimimaan vähäsen vauhdikkaammin. Paikkamakuun osalta olen vähäsen hukassa kuitenkin edelleen. Tosi nätisti ja rauhassa pysyy maassa (ja nyt siis tuo istumaan nouseminenkin alkaa petraantumaan), mutta himskatti vieköön se ottaa melkein aina ruman lonkka-asennon, enkä ole saanut sitä millään suoristettua! Mitä hittoa tuollaisen kanssa pitää tehdä! Apua!

Momo sai molempina päivinä metallinoutoa ja vaan sitä iloisuuden ja vireen etsimistä. En olisi voinut olla enempää tyytyväinen Momoon. Taralle suuntia (tosi vähäsen tulee huteja ja huolimatta harjoitteluvaiheesta, paineistumisesta ei tietoakaan, ehkä ruokapurkkien nouto ei vai voi olla liian liian jänskää :D) ja metallinoutoja sekä merkkiä (aivan upeita!!). Samalla päätin ehdottomasti siirtää ohjatun treenaamisen ulos ja lisätä keskimmäisen purkin ennen kuin on liian myöhäistä. On kuitenkin vähäsen eri tehdä tuota purkit parin metrin välein toisistaan (ja ilman keskimmäistä) kuin miten se kuuluisi tehdä.

Lauantaina olin oikein reipas. Sain lapioitua talon etupihan puoleista vierustaa myötäilleen kamalan kinoksen lunta ja etuoven eteen muodostuneen jäisen kumpareen (johon olin onnistunut liukastumaan viikon aikana useammin kuin kerran) ja aloittamaan takapihan puoleisen kinoksen lapioimista (jossa vaiheessa muutaman tunnin etupihalla suoritettu urakka alkoi vaatimaan veronsa ja oli pakko lopettaa - maalla asuessa ei kyllä tartte miettiä maksullisia liikuntaharrastuksia, kun hyötyliikuntaa saa juuri niin paljon kun jaksaa tehdä :D). Lisäksi sain siivottua viikon aikana kertyneet sotkut, treenattua ja jopa puunattua kolmikon. Muuten ei olisi vielä tullut mieleenkään ryhtyä moiseen, kun vasta viime viikolla nuo kävin läpi, mutta Momo oli jostain syystä ihan takussa, joten samalla saivat muutkin käsittelyn. Pätkä on kyllä hulvattoman huvittava tuon suhteen, se on niiin innoissaan tulossa puunattavaksi ja se oikein asettelee itsensä hyvään asentoon sessiota varten (nyt takkuja löytyi korvantausten lisäksi jo tassukarvoista ja mahanaluskarvoistakin, joten eiköhän me olla kohta keskellä turkkisavottaa..). Saas nähdä onko tuo enää näin innokas, kun turkki alkaa todenteolla takkuuntumaan.

Mutta niihin treenaamisiin. Pätkälle vähäsen seuraamista. Nyt huomasin (tuon suoraan etenemisongelman suhteen), että jos ensiksi imutan namin kanssa, sujuu heti perään homma ihan jees "ilman käsiäkin". Kiva! Hiukkasen seisomisia ja aloiteltiin liikkeestä istumisen opettelu. Ja ehkä mukavin osuus koko treenistä - Imhan treeneissä saatujen ohjeiden jälkeen olen miettinyt pääni puhki miten itse eroan leikissä silloin kun leikitän hialla versus lelulla. Joten nyt yritin imitoida hialeikkiä lelun kanssa parhaan taitoni mukaan (esim en anna sen voittaa heti vastustamisesta kuten teen lelun kanssa vaan menen vain riepuna perässä yms). Sen lisäksi, että homma oli hulvattoman hauskaa, homma toimi - Pätkä oli huomattavasti aktiivisempi minun ollessa passiivinen! 

Momon kanssa otettiin jälleen vain oikean ilmeen etsimistä. Ulkona homma ei ollut ihan niin helppoa kuin sisällä. Kyllä se parempi oli kuin alkuviikosta, mutta silti se jokin puuttuu. Muutenkin Momo on edelleen tosi outo. Se jotenkin himmailee leikkiessä - tietyssä kohtaa jättää aina lelun saalistamisen, mutta sitten taas jos lelu on minulla (paikoillaan ja Momo tahtoo sen), se käy ihan sumeilematta käsille. Ja lujaa. Millään en tahtoisi sitä tässä tilanteessa kieltää tuosta, mutta on ihan pakko, kun se ihan tosissaan sattuu (puree niin lujaa, että iho menee rikki vaatteiden läpikin) ja tuossa tilanteessa Momon mielentila vaikuttaa vähintäänkin erikoiselta, enkä ole ihan varma hanskaisinko tilanteen, jos sitä tuossa vielä vain nostaisin ja antaisin sikailla. Ja kuitenkin se uskoo ihan heti kun sitä kieltää tuosta tai käskee maahan tms. Vaikka olen jo ties kuinka kauan ollut jo "ihan varma", niin pakko niiden juoksujen on ihan kohta alkaa. Kaikki tällainen on aika tyypillistä hormooniMomoa. Lisäksi niillä on hiukan huolestuttavia hetkiä Pätkän kanssa - hellivät toisiaan ihan antaumuksella (helliä pusuja lähinnä ja sellaista outoa liehittelyn näköistä touhua), Pätkä (ja välillä Tarakin) haistelee Momon takapuolta välillä tosi tarkkaan (itse roikun siellä jatkuvasti paperini kanssa, mutta ei mitään..) ja kaikenlisäksi Momo on hyyyyvin hellä ja hellyydenkipeä. Mutta jos alan rapsuttelemaan sitä pahimpien hellyyskohtauksien aikana, alkaa astuminen välittömästi. Ja Taran pissojen päälle tuo on merkkaillut jo hyvän tovin. Pakko niiden on siis alkaa ihan pian!

Tara sai ohjattua ulkona ja merkin kautta, kun kerran vihdoinkin tilaa oli (tosin noiden kinosten vuoksi piha on melkoisen minimaalinen). Jos aiemmin ohjatun kanssa oli hankaluuksia merkille pysähtymisessä, niin nyt kun tilalla on ruokapurkit, ei Taraa meinaa millään saada kiertämään merkkiä. Mutta ihan selkeästi siitä näkee, että se tietää, että pitäisi. Mutta kun ei huvita (vaikka sama palkka siitä aina tulee kuin mitä purkeissa on, pitäisi ehkä kokeilla parantaa merkkipalkkaa...). Heti kun purkkeja ei enää ollut, ei merkille menossa ollut mitään ongelmia... Jokatapauksessa. Ensalkuun Taralla oli ongelmia tajuta merkillä seistessään katsoa minuun päin eikä niihin purkkeihin. Meni siis alkuun ihan mihin sattuu. Kun aikamme hinkattiin alkoi tajuamaan homman nimen. Aika jees! Pitää kyllä ottaa selvää kuinka selvät nuo vartaloavut saavat olla tai saako suullisen käskyn lisäksi ylipäänsä olla muita apuja. Toivottavasti saa. Taralla ei kyllä ole mitään hajua käskyjen merkityksestä. Tosin ehkä se ehtii oppimaan :D. Vähän otettiin vielä loppuun hubbabubba seuraamista ja pysähtelyitä.  

Ai niin reippauden puuskassa sain kaikenlisäksi otettua esineitä Momolla ja Pätkällä. Momo oli oikein pätevä. Intoa oli hurjasti (mikä ei ole sanottua, kun meillä on pitkään ollut enemmän tai vähemmän ongelmia esineidän suhteen) ja nenä oli apposen auki. Hienoa! Pätkän kanssa tämä lumitilanne ei nyt ole ehkä paras mahdollinen aika aloittaa esineiden harjoittelu, mutta kun en vaan malta enää odottaa. Minkäänlaista tallattua aluetta ei siis luonnollisesti ollut. Vietiin yhdessä leikkien lelu ehkä noin 15 metrin päähän ja tultiin takaisin niin kuin oltaisiin kierretty olematon alue takakautta pois. Kaksi kertaa otettiin ja molemmissa Pätkä oli aivan valtavan mahdottoman uskomattoman hieno :D. Intopinkeenä ja ihan täysiiiii Pätkä ryntäsi lelunsa (oli valkoinen ja aina hiukan jossain kuopassa, joten ei silmillään sitä kyennyt bongaamaan) luo. On se vaan ihana <3.

Momolla ja Pätkällä oli tänään aamulla vähäsen seikkailun tynkää. Ottivat nimittäin yhteen kahden valtavan ison variksen kanssa. Jokunen aika sitten sellainen iso metallinen talipalloteline hävisi tuolta takapihan lintujenruokintapuusta ja ilmestyi etupihalle. Epäiltiin koiria ja Niko nostikin telineen turvaan todella korkealle männynoksaan. Siinä se killui rauhassa kunnes tänä aamuna edellä mainitut kaksi jättiläisvarista saivat sen jotenkin irrotettua. Itse tapahtumaa en kyllä nähnyt, mutta muuta selitystä en keksi. Katselin kahvikupposen kanssa ikkunan läpi Momon ja Pätkän leikkejä etupihalla, kun Momo lähtee yhtäkkiä haukkuen takapihan suuntaan. Kun pääsen takaovelle (nuo tuppaavat räkyttämään aidan viertä kulkeville, josta pitää huhuilla ne pois samantien), on ihan hiljaista eikä koiria näy. Vislaaminenkaan ei saa normaalia ovelle ryntäystä, joten alkaa huolestuttamaan. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kuulen varisten vihaista rääkymistä ja näen niiden nousevan ilmaan näkökentän ulkopuolelta. Samalla onneksi Pätkä&Momokin ilmestyvät, päät taivaalle variksiin suunnattuna. Ja kun niitä ei enää näy, etenkin Momo käy ihan hirveällä tohinalla läpi rikospaikkaa ja ilmeisesti varmistaa, ettei ketään vaan jäänyt jälkeen. Momo oli kyllä pikään melkoisen polleana tuon jälkeen. Kerrankin vahtimisessa oli ihan kunnon actionia ja siitä sai vielä paaaljon kiitosta (emännällä kun sattuu olemaan ihan järkyttävä variskammo saatuaan lepuskissa pariin otteeseen vihaisen variksen kimppuunsa).

Muutoin ollaan tänään otettu vähän rauhallisemmin. Tai no rauhallisemmin ja rauhallisemmin, päivä kului pääosin huonekaluliikkeitä kierrellessä, jonka jälkeen Niko alkoi lapioimaan lunta takapihalta. Mutta silti :D. Jotain kuitenkin saatiin aikaiseksi ennen lähtöä. Tunnarit ovat päässeet loppumaan, joten Tara ei saanut joka sunnuntaista tunnaritreeniään. Pakko muistaa hankkia niitä lisää. Pätkä sai jälleen seuraamisentynkää, leikkiä ja liikkeestä seisomisia. Ihan jees. Seisomisissa ollaan jo päästy siihen vaiheeseen, että pysyy paikoillaan, vaikkei namikättä nokassa olekkaan. Loppuun pari eteenmenoa pallon kanssa. Momon kanssa jatkettiin harjoituksia kadonneen viretilan löytämiseksi. Ihan vaan lyhyttä seurauttamista ja vapautus heti kun tuntui hyvältä. Tänään tuntui kaikinpuolin kivammalta. Tara sai jälleen ohjattua. Merkin kanssa takuttaan taas (paitsi silloin kun kippoja ei ole, silloin kiertää tosi hienosti..), joten päätin ohjata ihan kädestä pitäen kiertämisen aina kun purkit ovat paikoillaan. Ens alkuun Tara oli vähäsen hämillää kun tehtiin toistepäin kuin eilen, mutta kun alkankeudesta päästiin, meni ihan jees. Hirveästi tässä tulee kyllä olemaan hommia... 

 Ai niin, Pätkällä oli torstaina parin tunnin ja perjantaina noin 8 tunnin yksinolot. Molempina päivinä kämppä oli pysynyt kuivana. Perjantaina oli nakertanut hiukan muovista kenkälusikkaa ja kantanut yhden lapasen kylppäristä olkkariin, muttei sen kummempia tuhojakaan ollut saanut aikaan. Tänään oltiin pois noin viitisen tuntia ja vaikka olin laittanut portin kiinni takkahuoneeseen ja ottanut isomman juomakipon ylös, niin pissat olivat näistä varotoimenpiteistä huolimatta olkkarin lattialla. Olin sitten unohtanut tyhjentää pienemmän vesikipon. Oikeasti, turhauttaa... 

Ja kun kerran tuli tälläinen megapitkä postaus, niin samaan sysyyn voi liittää nämä erittäin laadukkaat kännyvideo-otokset  tyypillisestä Pätkän touhuilusta pihamaalla:

Jokunen aika sitten Pätkää pulkkailemassa. Pitää joku kerta muistaa ottaa tästä parempilaatuista ja pidempää pätkää. Välillä Pätkän pulkkailusta tulee ihan mieleen joskus näkemäni koirien skeittailuvideot:

Eilistä pahvilaatikon tuhoamista (tarkoitus oli raahata tuo varastoon, mutta lopulta ei ollut enää paljoa jäljellä varastoon vietäväksi, pitkin pihamaata oli sitten senkin edestä roskaa :D)