Eilen oli kotityöpäivä, aurinko paistoi täydeltä terältä ja teki mieli treenata ihan kamalasti. Mutta kerrankin pysyin kovana ja valitsin sen vähemmän kivan vaihtoehdon päivän viettoon - istuin koneen ääressä aamuseitsemästä puoleen yöhön ja väänsin gradua. Jo oli aikakin, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan :D. Ja nyt se on valmis!! Tai valmis ja valmis, mutta lähti vihdoin käsistä muiden silmien alle syynättäväksi. Aika uskomaton olo. Ei se hyvä ole, tai sellainen kuin siitä olisin halunnut, mutta silti - se on maailmalla! I.h.a.n.a.a!!

Aamulehden hakureissulle oli itsekurista huolimatta pakko ottaa kamera mukaan. Viimeisestä kokoseurantakuvastakin on vierähtänyt jo hyvä tovi. Hyvin pikainen räpsäys, joten ei välttis vastaa täysin todellista tilannetta. Mutta silti näyttää lupaavasti siltä, että Pätkän kasvupyrähdys on hidastunut tai jopa pysähtynyt. Jippii - ehkä siitä tosiaan jää pikkuinen knääpiö <3.

Pätkä olisi kyllä niiiin kaverin tarpeessa. Tyttöjen into ei riitä sellaiseen jatkuvaan leikkimiseen kuin Pätkä tahtoisi. Se leikkii aina vuorotellen jomman kumman kanssa, mutta jossain vaiheessa kummatkin saavat tarpeekseen leikkimisestä. 

Tänään sitten otettiin revanssi eilisestä treenaamattomuudesta. Tarkoitus oli lähteä katsomaan Taran kanssa Imhan tokotreenejä, mutta väsymys iski ja jäätiin vain pihalle. Pätkälle yritin taas hinkata sitä pirun suoraan seuraamista ilman käsiä. Nikon mielestä homma näytti ihan ookoolta, mutta ei se vaan tunnu hyvältä. Joten käsi takaisin kuvioihin ja häivytetään sitä sitten kärsivällisesti vähän kerrallaan. Leikittiin myös vähäsen ja otettiin pari esineiden etsintää lauantaisella kaavalla, edelleen sujuu kivasti. Momo seuraavaksi. Ai että se on kyllä tosiaan palannut! Vähäsen hinkattiin pepun paikkaa, vaikkei siinäkään enää juur ollut vikaa (siihen nähden mitä tuo osaa siis ;D). Sitten Momo pääsi puuhaamaan vielä Nikon kanssa. On se kyllä hassu koira, ei näyttänyt olevan moksiskaan ohjaajan vaihtumisesta. Ollaan vähäsen puhuttu, että kun menin omimaan Pätkän, niin Niko alkaisi puuhaamaan Momon kanssa. Koville ottaa, mutta yritän ainakin antaa Nikolle ja Momolle mahdollisuuden. Tara viimeiseksi. Oli sen verran pimeää, että jätin ohjatun treenaamisen väliin. Otettiin vaan merkkiä, joka tietenkin sujui ilman ongelmia, kun ruokakippoja ei ollut sekä kaukoja ja seuraamista. Tara oli niin hauskassa mielentilassa, että jäi itsellekin hurjan hyvä mieli <3.