Eilen illalla käytiin turritreeneissä Kilossa (luksusta tällaisillä ilmoilla treenata sisätiloissa!).

Pätkää vähäsen herrrmostuttaa..

Pätkä oli alusta asti vähäsen hermostunut, vaikkei se aluksi näkynytkään muuna kuin läähättämisenä (tosin tuolla oli hurjan kuumakin) ja tuijottelemisena (joka oli tosin paljon vähäisempää kuin olisi voinut olettaa). Vähäsen imutettiin aluksi (meni ihan jees), mutta pääosin otettiin vain kontaktia, että unohtaisi ympärillä pyörivät muut (mukana menossa olivat Leena ja Kamu, Inkku ja Penni, Johanna ja Sulo, Henrik ja Ruben sekä tietenkin Annamari kera Taunon ja ihan hurjan suloisen Pepin, en ole kyllä vähään aikaan nähnyt niin suloista näkyä kuin Peppi osallistumassa treenien ohjaukseen <3).

Pätkä ja Peppi nenäkkäin

 

Jossain vaiheessa Pätkä päätti, että siivouskaapissa asuu mörkö ja meni tästä melkoisen häpsilleen, eikä hommasta tullut enää kunnolla mitään. Pätkä kyllä kykeni tuonkin jälkeen ihan reippaana tutustumaan muihin koiriin ja tervehtimään tulleelle Ruubenillekin vain ihan vähäsen pörisi (toisin kuin Tara, joka olisi listinyt tyypin jos olisi saanut :D), eikä ollut myöskään moksiskaan Taran rähinöistä, vaikka olivat Momon kanssa ihan siinä vieressä. Toivotaan nyt kuitenkin, että tämä oli kertaluontoinen tapaus tai ainakin ohimenevää... Pikkaisen jäi kyllä mietityttämään myös se, että Pätkän ja minun suhteessa voi olla toivomisen varaa. Siinä missä tytöt kokevat saavansa turvan minulta, ei näin ehkä Pätkän kanssa olekkaan (nytkin tuntuu, etten ole moneen viikkoon ollut töiltä oikeasti kotona, saatika ehtinyt tekemään tai edes olemaan koirien kanssa...).

 

Loput vähäiset kuvat tuolla: http://pirpanat.kuvat.fi/kuvat/Turritreenit+21.2.2010+/

Tara sai yhden tunnarin (viimekertaisesta onkin aikaa...) ja hilkulla oli ettei mennyt plörinäksi. Nenä oli kyllä auki, kävi rivistöä nätisti läpi ja hienosti päätyi haistelemaan kahta vierekkäin olevaa kapulaa (joista toinen oma). Näytti siltä, että olisi ottamassa väärän suuhun, jolloin vaistomaisesti äännähdin ja Tara pysähtyi. Uskalsi kuitenkin kehotuksesta jatkaa haistelua ja sen jälkeen nosti oman. Harmittaa kyllä tuo oma puuttuminen, etenkin kun Tara oli valmiiksi aikalailla paineessa, mutta toivotaan, ettei tuosta pahempaa haittaa syntynyt. Kaikesta huolimatta, vähän siistiä, että päästiin pitkästä aikaa treenaamaan tunnaria! Muutaman ruudunkin Tara sai. Häiriö huomioon ottaen (eli paineistuneen näköistä menoa) ihan jees. Momon kanssa otettiin vain näön vuoksi seuraamista. Kovasti halusi tehdä, mutta jotenkin hassun oloinen (ja korvaton). Ei ihan sellaisella fiiliksellä kuin pitäisi. Siitä on kyllä taas aivan liian kauan, kun tyttöjen kanssa tuli tehtyä jotain, joten ehkä tästä sai nyt intoa alkaa puuhastelemaan jälleen (kunhan nuo ilmat vaan edes hiukkasen lauhtuisivat...).

Tänään olikin sitten viikon vauhtien vuoro. Tällä kertaa kouluttajana Jouni Orenius. Ihan alkuun, ettei vain unohdu: Pätkä sen kuin paranee kerta kerralta <3 (eikä tämä ollut pelkästään oma mielipide)! Tehtiin ensin 10 esteen rataa. Hyppy, pakkovalssaus, hyppy, hyppy, putki, hyppy, hyppy takaakierto, hyppy, putki, hyppy, valssi hyppy ja hyppy. Alkaa olemaan niin hankalaa selittää sanoin, joten tällainen alkeellinen kuva saa yrittää hoitaa selittämisen: 

Kivaa, kun Pätkä menee lähes hikottelematta, niin voitiin keskittyä omaan (vähemmän hikottelevaan ;) ohjaukseen. Pätkällä alkaa olemaan jo ihan kivasti vauhtia. Ei tietenkään lähelläkään supernopeita, mutta Nikon sanojen mukaan "kunhan ohjaus saadaan kuntoon, niin siitä tulee vielä tosi nopea!". Loppuun pussia. Pussissa ei mitään ongelmia. Tehtiin niin, että kouluttaja nosti pussin suuta ensin kunnolla ja lopuksi ei oikeastaan lainkaan. Pätkä meni ilman himmailuja. Ihan loppuun otettiin vielä muutaman kerran keppejä. Verkko oli samalla lailla kuin viimeksi eli joka toisessa välissä. Nyt Pätkä meni tämänkin selvästi edelliskertaa paremmin - ei edes yrittänyt verkottomista aukoista ulos, vaan suuntasi ihan melkein itsenäsesti seuraavalle kepille. Ja vauhtia väläyteltiin jo tässäkin. Aika siistiä :).