Viikon agiliitämisten vuoro. Tällä kertaa harjoiteltiin niistämistä. Ensin ihan vain yhdellä esteellä niin, että koira pysäytettiin siivekkeen taakse ja vasta sen jälkeen hyppy ja loppu. Pätkä vähäsen hidasteli aina pysäytyksen jälkeen, vaikkei ollut noin muutoin yhtään himmailufiiliksissä. Loppuun otettiin niisto yhdistettynä sarjaan muita - hyppy, putki (Pätkä meni ekaa kertaa ihan kylmiltään ihan kunnon mutkalla olevan putken!), takaakierto, hyppy, niisto ja siitä viistosti hyppy ja hyppy (Pätkä yllätti minut ja irtosi tosi hienosti hypyille!). Itsellä jälleen ongelmana pysähtely kesken kaiken, mutta viimeisellä kerralla en kuulemma enää pitänyt mietintätaukoa. Pätkä oli tällä kertaa oikein ihana. Leikki kivasti, ruualla teki hyvin(niistämisen alkuharjoittelut - tosin taitaa olla aika ehdollistunut imutukseen, kun tarjosi sitä kovasti jos nakki vähänkin vilahti) ja pallot tietty oli pop :D. Todella vähäsen tuijotteli ja vaikka tuijotteli, oli kuitenkin messissä heti kun käsky kävi. Jos jotain pitää valittaa, niin on alkanut selvästi vinkumaan ja kitisemään (jopa välillä haukkumaankin) entistä enemmän odottaessaan. Ei niin kivaa. Välissä ehditiin ottaa pari kertaa kepit. Kepeistä puuttui joka toinen osa verkosta ja Pätkä karkasikin molemmilla kerroilla aukosta alkupätkällä, muta loppu oli oikein hyvä. Ihan loppuun otettiin vielä mutkallista putkea vauhdin kartuttamiseksi. Eiköhän se sieltä.

Muutoin ollaan pidetty melkolailla hiljaiseloa. Kaikki kolme koiraa ovat käyneet läpi jonkinlaisen ihme mahataudin - ruokahalun menetystä, oksentelua ja yleistä vaisuutta. Nyt viimeinenkin (eli Tara eilen) näyttää olevan kunnossa.Taran jalkakin on näyttänyt olevan jo jokusen päivän kunnossa, mutta melkolailla levossa tuota vielä pidetään varmuudeksi (ja vaihdettiin se ruoka takaisin RC:n laittiin :D).

Ai niin, eilen saatiin sentään Momon kanssa aikaiseksi juosta. Sama matka kuin viimeksi eli noin 6 kilsaa. Momo revitteli (ja minä annoin sen revitellä) alkumatkan kunnon laukalla niin, että vauhti hyytyi loppumatkasta melkoisen hitaaksi. Muutenkin vetovauhti oli tällä kertaa aika epätasainen. Ja se tuli todettua Rajamäen keskustassa, että on meidän Momo vielä ihan täysiverinen mopotyttö. Sellaiset kiksit tyttö sai, kun törmättiin pärisevään tuttuun. Voi sitä jälleennäkemisen riemua... Hanskassa se pysyi vierellä, mutta se huuto ja paikallaan sätkiminen - aivan kaameaa. Ihan pikkaisen vaan hävetti :D.

Hiiriongelma on jäänyt pattitilanteeseen. Elektroninen karkoitin ei toiminut, vaan siitä huolimatta öinen vieras (tai vieraat) olivat nakertaneet roskapussin auki ja jättäneet papanoitaan jälkeensä. Eli oli pakko loukuttaa roskiksen vierusta. Ja niin seuraavana aamuna loukkuun oli jäänyt pörröturkkinen pieni otus :( . Tuon jälkeen ei mitään. Kukaan ei ole käynyt roskiksella, eikä loukku ole saanut uutta nieltävää. Ehkä meillä asui nälkäinen pieni sinkkuhiiri tai sitten sen kaverit ovat niin fiksuja, etteivät yhden katoamisen jälkeen palaa samaan paikkaan... Kuka tietää, mutta toivottavasti ei enää kohdata pallokorvia talon sisäpuolella....