Joulunaika alkaa auttamattomasti olla ohi. Tänään olisi tarkoitus raahata kuusi ulos ja viedä loputkin koristeet  varastoon.

    

Vähän haikeaa palata arkeen (lintujen tarkkailusta työntekoon :D), mutta tuleehan se joulu taas ensi vuonna uudestaan. Pikkulintujen ohella ollaan bongattu ikkunan takaa pihapiirin ahkera nakuttelija palokärki sekä kerran jopa närhi pähkinäaterialla.

Vuoden vaihtuminen sujui tänä vuonna juuri niin rauhallisesti kuin olin toivonut. Vielä kymmenen aikoihin illalla käväistiin lenkkeilemässä tontti ympäri Momon ja Pätkän kanssa (Tara päätti ensimmäisen kaukaa kuuluneen pamauksen jälkeen lähteä kiireen vilkkaan kotiovelle, joten se päästettiin takaisin sisälle). Jostain kauempaa kuului tasainen pauke ja lähempää (ilmeisesti tuosta viereiseltä järveltä?) sitten vähän kovempia välähdysten kera. Mutta aivan eri tunnelma kuin aiempien vuosien useampia päiviä kestävä sotatila.

Pätkä (huh helpotusta) ja Momo (edelleenkään) eivät olleet moksiskaan äänistä. Pätkis roikkui tapansa mukaan haalarissa kiinni suurimman osan lenkkiä, eivätkä pamauksekset näyttäneet edes kantautuvan sen korviin. Vaikka ulos ei halunnutkaan, niin sisällä Tarakin otti rennosti. Ehkä varttia ennen vuoden vaihtumista piti laittaa Frasier telkusta hiukan lujemmalle Taran käydessä levottomaksi. Frasierin loppuessa 10 yli puolenyön, oli pauke laantunut niin, että voitiin sulkea toosa. Tara myös nukkui (tosin meidän välissä ;D) rauhassa koko yön. Eikä tuon jälkeen ole kuulunut enää mitään. Että voikin olla erilainen vuoden vaihde aiempiin verrattuna! Täällähän voisi aloittaa uuden perinteen ja jopa alkaa viettää uutta vuotta jollain lailla...  Ei voi taas muuta sanoa kuin että maalla on ihanaa <3.

Uuden vuoden päivänä koettiin ensimmäinen oikeasti aurinkoinen päivä useampaan kuukauteen <3.

Tietenkin piti raahata kamera ulos tarkkojen kuvien toivossa. Mutta ei.  

Kun vielä eilenkin saatiin hetkittäin nauttia auringosta, yritin ikuistaa Pätkän ja tyttöjen keppileikkejä onnistumisen toivossa. Ehkä isän edellisenä päivänä tekemä kameran pikapuhdistus auttoi hieman, mutta edelleen kuvat ovat suttuisia. Noh, ei voi mitään. Jokin tuossa laitteessa nyt mättää, mutta jatketaan sitten teemalla "ei se tekninen laatu vaan fiilis ja muistot" :D.

Vanhemmat toivat vieraillessaan muutaman laatikon varastossaan vuosia pyörineitä tavaroitani (akkareita, kirjoja, vaatteita ja leluja). Kaikkia laatikoita en ole ehtinyt vielä käymään läpi, mutta yksi kaivattu aarre osui käsiini heti ensimmäisestä laatikosta. Lapsuuteni ehdottomasti ihanin koirakirja, jonka charmi näyttää purevan edelleenkin täydellä teholla. Aivan ihanat tekstit ja kuvitukset (sama kuvittaja kuin toisessa ikisuosikissani suuressa tonttukirjassa) <3. 

     

Ai niin. Taikan tapaaminen taisi herättää jotain Pätkässä. Olen joitakin kertoja yllättänyt tyypin ulkona kihnuttamassa äitinsä selässä. Arvatkaa vain kuinka ahkerasti olen ollut tämän jälkeen paperin kanssa Momon takapuolessa kiinni... Toivotaan, että on ohimenevää kokeilua eikä mitään muuta :D.

Äiti ja poika halailevat: 

Ihan viattomalta pikkupojalta tuo osaa sentään vielä näyttää :D.

Vuosi 2009 meni virallisten puuhastelujen osalta hiljaiseloa viettäen. Ei edes erkkarissa käyty tänä vuonna (kesän teeman mukaisesti tuokin viikonloppu kului Momon vauvoja ihastellessa). Taran kanssa tokotettiin sentään se kauan tavoiteltu voittajan ykköstulos plakkariin. 

Nyt tulevan vuoden tavoitteita en ole vielä oikein miettinyt. Ehkä sitä loppukesästä/syksyllä kokeilisi Momon kanssa jälkikisoja, jos kaikki sujuu niinkuin toivoisi (eikä Momon suunniteltu sterilointi ajoitu väärään ajankohtaan). Taran kanssa yritetään treenata hiukan ahkerammin, jotta saataisiin evl:n liikkeet jonkinlaiseen kuntoon ja päästäisiin kokeilemaan miten meiltä sujuu kisaaminen ihan ylimmässä luokassa. Toiveissa olisi, että viimeistään erkkariin menessä oltaisiin kisavalmiita. Momon kanssa ei olla tokoiltu pitkiin aikoihin, enkä tiedä inspiroidunko tänäkään vuonna. Luoksetulon pysäytysten ja tunnarin opettaminen ei vaan nappaa. Mutta katsotaan. Tyttöjen näyttelyt jäävät tänäkin vuonna erkkariin. Momon turkki kasvaa niiin hitaasti, että sen osalta erkkariosallistuminenkin on aika epävarmaa. 

Ja sitten Pätkä. Pikkumiehen kanssa taidetaan edetä ihan vaan maailmaan tutustuen. Muun osalta katsellaan fiilispohjalta. Toiveissa olisi kuitenkin päästä aloittamaan useampikin uusi aluevaltaus, joten toivottavasti löydetään jostain kivat treeniryhmät. Pätkän näyttelyt taitavat myös jäädä tammikuun pentunäyttelyn jälkeen erkkarikäyntiin. Tämä tammikuinenkin tekisi mieli jättää väliin (etenkin kun samaan aikaan olisi mielenkiintoinen jälkiluentokin...), mutta sen verran tyyris ilmoittauminen, että kai se on mentävä kärsimään siitä hulinasta vielä kerta maalaispojan sosiaalistamisen nimissä. Mutta mistä sitä tietää, ehkä vihdoin tänä vuonna löydän sisältäni pienen näyttelyihmisen :D.   

Loput: http://kuvablogi.com/blog/13378/67/

 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille, toivottavasti vuodesta tulee onnentäyteinen!