Tällä viikolla aloitettiin Pätkän kanssa harjoittelemaan noutoa. Itse asiassa aika lailla vahingossa, kun satuin varastossa käydessäni bongaamaan Pätkälle monta kuukautta sitten ostetun pienen noutokapulan. Kun Pätkä innostui jo pelkästä kapulan näkemisestä, niin pitihän sitä vähäsen heittää.. ja kun Pätkä nouti ja toi hienosti, pitihän sitä tietenkin yrittää saada se istumaan eteen kapulan suussa... Ja kun kapula sitten tippui kun käskin istumaan, piti tietty kokeilla Momoon käytettyä keinoa eli päätöntä kirmaamista kapula suussa juoksevaa Pätkää pakoon ja hetkittäistä taistelua kapulasta... Ja niin se vain väläyttelee edessä istumisia kapula suussa <3.

Tällä viikolla olen myös saanut aikaiseksi kokeilla josko kahden pallon leikistä olisi apua irrottamisongelmaan. Paremmin se näyttää toimivan kuin Momolla aikoinaan. Joka ei siis tiputtanut palloaan huolimatta siitä, että toinen jo lensi, vaan avasi suunsa vasta kun oli toisen pallon kohdalla. Harmillisesti vaan suusta tipahtaneen pallon lähtiessä vierimään Momon piti tietty vaihtaa suussa oleva pallo siihen jne jne... Pätkä sitävastoin on jo oppinut tiputtamaan pallon "kiitos" käskyllä (mutta niin ovela se on, että tämä tapahtuu vain jos Pätkä näkee käteni lähtevän heittoon/näkee toisen pallon lähtevän). Jotenkin tuo irrotus tuntuu Pätkänkin kanssa niin hankalalta, ihan kuten äitinsä kanssa (Momon kanssa olen ollut niin "taitava", että se taitaa vastustaa parhaiten irti-käskyn jälkeen..). Olen niiiin kyllästynyt tuohon odottamiseen ja sitä kautta irrottamiseen - koko tekeminen aina tyssää siihen odottamiseen. Olen yrittänyt nostella Pätkää marraskuisen "leikkikoulun" oppien mukaan takapäästään ilmaan, mutta ei se pentele päästä irti, vaikka seisoo melkein päällään. Jos menen sörkkimään leluun, taistelee vain vastaan, yrittää sitoa lelua etutassuillaan tai vähintään parantaa otettaan siitä. Kun en vaan osaa... Vähän jännemmissä/uusissa tilanteissa irrottamiset sentään ovat muutamana viime kertana olleet helppoja :D.  

Torstaina Pätkä onnistui piristämään muutoin kovin ankeaa päivää. Kotiintullessani olohuoneessa nimittäin odotti hauska näky - Pätkä oli raahannut kylppäristä asti (jonka melko painavan oven olin kaikenlisäksi töihin lähtiessäni sulkenut, mutta en kai sitten kunnolla) molemmat Nikon isot (ja painavat!) varrelliset vaelluskengät, niiden vieressä olleet työrukkaset ja kodinhoitohuoneesta pitkävartisen kenkälusikan. Sitten se on puuhastellut kengistä jollakin ihme konstilla pohjalliset ulos (niitä ei oltu nostettu ylös vaan olivat ihan normisti pohjassa kiinni kun kotoa lähdin), kukaties vaikka sillä kenkälusikalla... Toinen pohjallinen oli mutusteltu pieniin palasiin, toinen oli kohtuu ehjä. Kengät (jotka olivat hämmästyttävästi aivan kunnossa!) oli aseteltu vierekkäin olkkarin matolle ja siihen viereen oli aseteltu ne työrukkaset. Oikeasti ei voinut muuta kuin nauraa asetelmalle. Siitä huolimatta, että tyyppi oli ehtinyt nutustamaan _jälleen_  myös olkkarin mattoa ja oli vesikupin tyhjennettyään (meillähän sekä Momo&Pätkä ovat sellaisia, että joisivat vaikka kuinka ja paljon ellei käske lopettamaan - Pätkä ilmeisesti sitten yksinollessaan ottaa ilon irti siitä, ettei ketään ole komentamassa rajoittamaan touhua) pissinyt _jälleen_ takkahuoneen sohvan alle...

Tänään (tai eilisen puolella tuo taitaa jo olla) Pätkällä oli tapahtumarikas päivä. Ajeltiin heti aamusella Nooralle katsomaan Nean+Banditin pentukatrasta. Ai että ne olivatkin hurjan suloisia ja vallan vallattomia! Tuosta joukosta löytyisi varmasti yhdelle jos toiselle oikein passeli harrastuskoiranalku, sen verran tomeraa porukkaa olivat <3. Yllättäen jopa minun, jonka mielestä mustassa ei vaan ole "sitä jotain" (ja siksi pentujenkatselureissun piti olla aivan turvallinen tapa viettää lauantaiaamupäivää ;), alkoi siinä pentuja tarkkaillessa ja puruleluna toimiessa tekemään mieli napata pari niistä meille. Niko (ilonpilaajana ;) ilmoitti kuitenkin aika jyrkästi, että meidän lauma on nyt ihan tupatentäynnä :D.

Pentujen ihastelun jälkeen napattiin luminen Pätkä pihalta (olivat leikkineet Cessien kanssa pihalla koko sen pari tuntia, joka vietettiin pentujen parissa) ja lähdettiin Tampereen porukan treeneihin nauttimaan pitkästä aikaa briard seurasta. Ja ennenkaikkea ihastelemaan Nemoa, Juksua, Keltsiä ja Maraa Momon poikakatraasta. On ne vaan edelleen kovin hurmaavia! Nyt alkaa jo ulkonäössä, olemuksessa ja vähän kaikessa olemaan selkeitä eroavaisuuksia, mutta jokainen on edelleen omalla tavallaan aivan ihana. Oli kyllä mukavaa nähdä niin pentujen kuin Aian, Ziran, Cessien kuin Huurunkin touhuamista!

Juksu:

Nemo:

Mara:

Pätkä:

Tyttöenergiaa poikajoukon keskellä saa edustaa Aia hienon pinkin pallonsa kanssa:

Treenien jälkeen pojat pääsivät vielä revittelemään keskenään. Hiukan jännitti miten meidän ärhäkkä pieni amppari suhtautuu moiseen aktiviteettiin... Aluksi etenkin hihnassa päästelikin melko herkästi päriseviä ääniä. Taisi pikkuista jänskättää melko lailla. Mutta vapauduttuaan hihnasta ja päästyään painimaan vapaana, rentoutui jonkin ajan kuluttua leikkiin ilman pullisteluita.

Selvä suosikki veljien joukosta oli Juksu - Pätkä kirmasi Juksun perässä kuin liimattu :D.

Leikkituokion jälkeen lähdettiin vielä takaisin Nooralle, tervehdittiin pikaisesti pennut ja sitten olikin vuorossa Pätkän ja Aapo veljen tapaaminen. Aapostakin oli kasvanut niin komea ja hieno poika <3. Ja tosi hienosti Pätkän ja Aapon leikit osuivat yksiin. Kertakaikkisen mukava päivä! Nyt kun pystyi vertaamaan Pätkää useamman veljen vieressä ihan livenä, niin ei se nyt korkeudeltaan kovinkaan paljoa ainakaan ole muita pienempi. Ruipelompi ja karvattomampi kyllä sitten senkin edestä, ei siis sieltä näteimmästä päästä edes omiin silmiini ;).

Olisi myös odottanut., että moisen päivän jälkeen Pätkä olisi aivan raato kotiin päästyään. Mutta kattia kanssa - remusi vielä illan tyttöjen kanssa pihalla ihan kuin ei olisi tehnyt yhtään mitään koko päivänä... Nyt sentään nukkuu vieressä kuin tukki :D.  

Kaikki (tällä kertaa Nikon napsimat ja täysin käsittelemättömät) kuvat löytyvät tuolta: http://kuvablogi.com/blog/13378/69/