Tällä viikolla ollaan vihdoin päästy muuttolaatikottoman elämän syrjään kiinni, vaikka muutossa riittää vielä puuhaa pitkäksi aikaa. Suurimman huomion saa tällä hetkellä aitaprojekti, joka onkin edennyt oikein mukavaa vauhtia. Sillä välin kun minä olen pyörittänyt papereita virastossa, on Niko juntannut aitatolppia maahan armottomalla tahdilla. Perjantaina ja lauantaina Niko sai isänsä apuun aitaa pystyttämään ja lauantain päätteeksi meillä olikin melkein kokonainen aita tontin ympäri (aitaverkkoa jäi uupumaan jonkin verran ja porttikin pitää vielä tehdä)! Aika luksusta <3. Momo oli juuri niin blondi kuin ajattelinkin - törmäsi aitaan pää edellä useamman kuin kerran, ja aina sen ilme oli yhtä hämmentynyt "mikä ihme tuohon eteen oikein tuli...". Toivottavasti pysyy yhtä yksinkertaisena, eikä joskus (kuten esimerkiksi aidan vierustaa kaahaavia mopoja, mönkkäreitä tai hevosia jahdatessaan, vaikka ei tänne muuton jälkeen olekaan näyttänyt minkäänlaisia merkkejä siitä, että lähtisi jahtaamaan tiellä kulkevia) tajua, että este ei jatkukaan taivaaseen asti :D.
Muillekin luonnoneläville aita näyttää aiheuttavan päänvaivaa. Tänään aamulla ihastelin syysmaisemaa ikkunasta, kun tieltä kirmasi yhtäkkiä autojen ajamana peuralauma - osa meni tien toiselle puolelle metsään, mutta neljä eksyi meidän tontille. Hetken ajan olivat sumpussa aidan luona tontin perimmäisessä nurkassa, mutta Nikon päästyä kameran kanssa paikalle, olivat onneksi löytäneet tiensä ulos. Aita oli vaurioitunut vain parin tolpan kohdalla, eivätkä peuratkaan onneksi vaikuttaneet vahingoittuneilta. Mutta pitää varmaan jonkinlaista huomionarua tms laittaa aitaan, ettei joskus käy huonommin. Aika onnekkaita taidettiin muuten olla myös sen puolesta, ettei oltu koirien kanssa pihalla peurojen päättäessä poiketa kylään... Noin muutoin tytöt eivät ole tainneet mieltää vielä koko tonttia reviirikseen - satunnaiset koirankusettajat ja sunnuntaikävelijät ovat saaneet kulkea aivan aidan viertä joko täydellisen hiljaisuuden vallitessa tai vain parin haukahduksen saattelemana (jotka nekin hiljenevät viimeistään käskyllä). Saas nähdä koska alkavat vahtimaan tonttiaan todenteolla - siihen asti pitää nauttia näistä hyvin käyttäytyvistä koirista :D.
Jotain ollaan vihdoin saatu aikaiseksi myös puuhastelurintamalla. Torstaina ajeltiin töiden jälkeen Rajamäelle tekemään Pätkälle jälki jalkkiskentän laitaan. Aika epätoivoisen huono jälki, eikä epätoivoa auttanut yhtään se, että näkyvyys oli pimeyden vuoksi melkein olematon. Alussa tuntui, ettei Pätkällä ole hajuakaan mitä se on tekemässä, pääsi sitten sentään jyvälle ihan itse, mutta meno oli aika töksähtelevää ja hyvät kohdat olivat vähemmistönä. Kaiken lisäksi nosteli päätään aika usein. Plääh. Muutoin olen yrittänyt taaksepäin pyörimällä opettaa Pätkää käyttämään takapäätään ja vähän otettu perusasentoa. Ja tietty leikitty vaihtelevalla menestyksellä.
Perjantaina saatiin alkuviikosta ostetut "remonttilamput" kasattua pihaan, joten töiden jälkeen tytötkin pääsivät piiitkästä aikaa puuhastelemaan. Tara sai merkkiä+ruutua sekä merkkiä+ohjattua. Merkit olivat ruudun kanssa oikein hyviä, ruudut ihan supereita. Ohjatun kanssa Taraa saa ohjata ihan tosissaan, kun se haluaisi niin paljon mieluummin hakea pallonsa heti eikä vasta merkin kautta - mutta selvästi edistymistä on havaittavissa. Momon peppu on levinnyt ihan täysin treenitauon aikana - heittää sitä rasittavasti sivulle seuratessa. Joten pääsosin keskityttiin pepun siirtämiseen takaisin oikealle paikalle (taaksepäinpyörimisiä, pyörimisiä ja tiukkoja käännöksiä). Sen lisäksi vähän nopeita istumisia ja loppuun eteenmeno. Momon kanssa etenkin leikkimisen kanssa tuo ylimääräinen into on vähän hankalaa. Mutta ei viitsi kuitenkaan hirveästi valittaa liiasta innosta - eiköhän se siitä tasoitu kun (niin henkisen kuin fyysisen) aktivoinnin määrä palaa normaaliksi :D. Perjantaina myös minä jouduin opettelemaan uus(vanhoja) asioita Nikon patistellessa tuonne opiston parkkikselle auton rattiin. Jännäähän se taas oli (etenkin kun jo heti ensimmäiseen oppituntiin kuului myös peruuttamisia muiden ihmisten autojen sekaan), mutta kai se on vaan kestettävä, kun ei täällä oikein ilmankaan pärjää.
Tänään puuhasteltiin myös ihan vähäsen. Taralle sama setti kuin perjantaina, tällä kertaa otettiin lisäksi ensimmäistä kertaa mukaan vasemmalla oleva pallo. Olisi pitänyt siinä vaiheessa tajuta palata monta askelta taaksepäin, mutta kun ei tajunnut, niin meni vähän sähellykseksi. Momo sai vähän kaikenlaista noudoista seuraamisen kautta eteenmenoon. Kumpikaan tytöistä ei ollut tällä kertaa viime aikojen tasollaan, voipi olla, että muutaman edellisen päivän kokopäiväinen ulkonaolo ja remuaminen alkoi näkymään...
Viikonlopun aikana huomattiin myös, että Pätkä on alkanut vaihtamaan hampaitaan. Etuhampaiden takaa on tulossa kovaa vauhtia uusi hammas. Tiedä sitten mitä tuolle vanhalle pitäisi tehdä. Ehkä jonkin aikaa katsellaan ja toivotaan, että tipahtaa ihan itsekseen. Tämänpäiväisen leikkituokion tiimellyksessä huomasin, että vanha hammas näyttää irrollisemmalta ja vähän veriseltä, joten ehkä irrottamiseen ei tarvita muuta kuin vähän rajumpia leikkejä (ja sitten toivotaan, ettei niillä ole negatiivista vaikutusta Pätkän leikkimiseen).
Ai niin, meidän imuri ei sitten oikein tykännyt Pätkän avusta imuroimisessa, imuteho on yhtäkkiä pienentynyt huomattavasti ja siitä kuuluu sellainen ääni, kuin siinä olisi reik(i)ä jossain. Pitää siis kieltää Pätkältä tämäkin ilo (moppaamisen kielsin jo aikaa sitten kun Pätkästä ei ollut kyllä yhtään apua hommassa :D).
Kommentit