Tänään oma olo alkoi olemaan sen verran parempi, että lähdettiin Pätkän kanssa uuden kodin nurkille pentujen leikkikouluun.

Tultiin sen verran ajoissa, ettei paikalla ollut kuin pari koiraa, mutta pikkumies oli ihan kauhuissaan. Mamman jaloista löytyi turvapaikka, josta käsin kurkittiin hurjan pelottavia muita pentuja. 5-10 minuutin kuikuilun jälkeen Pätkis oli kuitenkin jo muiden mukana menossa. Lopulta paikalla oli likimain 10 koiraa. Minikokoisia rotunsa edustajia oli ainakin whippeteistä, stabyhoundeista, amstaffeista (jonka kanssa Pätkä joutui "tappeluun", kun viikon nuorempi minimaalinen amstaffi rynttäsi Pätkän selälleen eikä päästänyt pois), valkoisistalänsiylämaanterriereistä, bordercollieista ja mittelleistä sekä vähän isompi leonbergi. 

Jokatapauksessa tuota yhtä amstaffin kanssa sattunutta insidenssiä lukuunottamatta Pätkä näytti nauttivan olostaan ja alkukankeuden jälkeen se oli tosi reipas. Ehkä osasyy reissusta jääneelle mukavalle fiilikselle oli myös se, ettei kukaan kiusannut Pätkistä, vaan se sai leikkiä ilman, että se olisi joutunut kenenkään öykkäröitäväksi. Voipi siis olla, että mennään uudelleenkin. Jos yhtä hyvin menee kuin tällä kertaa, niin pikkumies saa paljon itsevarmuutta kun pääsee toteuttamaan itseään muiden kersojen kanssa.  

Tänään myös tutustuttiin jälleen uuteen aktivointileluun. Pätkis kaivoi ihan itse olkkarin lelulaatikon perimmäiseen nurkkaan unohtuneen pyramidilelun, jossa oli vielä Momon jäljiltä vanhoja naksuja sisällä (Momo ei ole ikinä oikein tajunnut aktivointilelujen päälle, vaan usein lelujen kanssa on käynyt niin, että Momo ei ole ylipäänsä tajunnut, että lelun sisällä on ruokaa, joten lelu on unohdettu hetken retuuttamisen jälkeen). Vaihdoin naksut tuoreempiin ja eipä ole poika tässä suhteessa tullut äitiinsä. Ei tarvinnut edes auttaa yhtään, kun poika jo pyöritteli lelua määrätietoisesti namujen toivossa. Mamman neropatti :D.