Maanantaiaamuna kesäinen hellesää jatkui ja koska olin tiukalla tarkastelulla havaitsevinani jotain outoa Taran liikkeessä, lompsuteltiin rauhalliseen tahtiin golffin kautta (ihanaa, koko radanviereinen reuna on aidattu, nyt voi Momonkin päästää turvallisin mielin vapaaksi pupuista huolimatta <3) Kilon hiekkateille. Leikkipaikan viereisellä hiekkakentällä otettiin ihan pikkaisen iloisen ilmeen metsästystä, kun Tarankin liikkuminen oli vetreytynyt lenkin mittaan. Metallikapulalla leikkimistä, vauvaluoksetuloja (en muuten suosittele harrastamaan maassa makaamista hiekkakentällä juuri ennen töihin lähtöä - koko päivän päästä tippui tasaiseen tahtiin hiekanmurusia...), vauhtiruutuja ja yrityksiä saada maahanmenoon vauhtia sekä pari hyppynoutoa leikin varjolla. Kyllähän Tara välillä ihan innostuikin, mutta pääasiallinen ilme oli sellainen tahmea ja liikkeet olivat järjestään hitaita. Vähän kyllä jo huolestutti, mutta päätin antaa hysterialle vallan vasta kun helteet ovat ohitse...

*huh hellettä*

Momo sai pitkästä aikaa noutoja ja ai että olikin kiva Taran kanssa puuhastelun jälkeen saada touhuun intoa, vauhtia ja voimaa :D. Momo olisi varmaan noutanut kapulaansa maailman tappiin ellei tyhmä mamma olisi taas keskeyttänyt homman ennenkuin se ehti oikein alkamaankaan. Momo on varmaan jo aivan kyllästynyt pentuihinsa, kun niiden varjolla kaikki kiva on nykyään kiellettyä tai sitä saa tehdä vain rajoitetussa määrin :D.

Rajoittava massu 4.6.2009:

Tiistaina tarkoitus oli tehdä vähän samantapainen puuhalenkki kuin maanantaina. Ulkona oli kuitenkin sen verran viileää, että siitä tulikin ihan muuta kuin piti. Esin kierrettiin golffi ja pelto - Tara oli viileydestä ihan onnessaan (aivan eri koira kuin hellepäivinä eikä siinä ollut merkkiäkään mistään ihmeellisestä liikkumisesta) ja yritti vauvahepulein saada Momoa leikkimään kanssaan golffin hiekkaesteellä ja vähän muuallakin. Momoa ei vaan voinut vähempää kiinnostaa - Momo halusin vain kieriskellä nautinnollisesti nurmikolla. Jos Taran leikkiinkutsut tuppautuivat liian vaativiksi, loi Momo Taraan hyyyvin paheksuvan katseen, ihan kuin sanoakseen "etkö sä nyt tajua! en mä enää voi riekkua noin! mulla on iso vastuu kannettavana mahassani!". Sitten suunnattiin tuohon koulun kentälle. Tara sai vähän kaikkea iloisen ilmeen nimissä. Ensin leikkiä ja vireen nostatusta metallikapulaleikillä. Onnistui toivotusti. Sitten ruutua, tällä kertaa ihan mainio maahanmenoineen! Tunnari meni hienosti, tosin jäi taas odottamaan kehua ennenkuin toi luokse. Yritän nyt häivyttää hommaa olemalla hiljaa ja jollain muulla tavalla (esim tällä kertaa elehtimällä) kannustamaan tuomaan. Vähitellen pitäisi sitten yrittää päästä kaikesta kannustamisesta eroon. Saas nähdä miten kauan hommassa menee... Sitten otettiin vielä vauvaluoksetuloja tötsien vieressä. Ensin Tara oli totuttuun tapaan paineessa, mutta vihdoin sain hommaan intoa pitämällä ruokakippoa edessäni ja palkkaamalla siitä suoraan. Tätä ei myöskään kyllä saada ihan heti korjattua. Että osaa olla herkkä liike! Momo sai jälleen vain ihan pikkaisen pepunheilutusta eli teräviä käännöksiä.

Koska Molemmat tytöt olivat niin pirtsakoina ja oma juoksujalka vipatti aivan älyttömästi, käväistiin kotona vaihtamassa vermeet ja lähdettiin juoksemaan. Pellon poikki omakotitaloalueen läpi Kilon hiekkateille ja sieltä Kilon kautta urheilupuiston ympäri ja Evtekin ohi kotiin. Lyhkänen lenkki siis ja reippaalla vauhdilla selviydyttiin siitä noin 35-40 minuutissa (hiukan tuhraantui aikaa valoissa ja siihen, että Tara jäi pulikoimaan oikein antaumuksella urheilupuiston kuraojaan ja taisi hetkeksi jopa eksyä jonnekin viemäriin :D).

Keskiviikkona töiden jälkeen suunnattiin urheilupuistoon treeneihin. Taralle ensin taas metallikapulalla leikkimistä ja sitten ruutua, vauvaluoksetuloja ja tunnarit. Ruutumerkit vähän hukkuivat nurtsin sekaan, joten pientä säätöä oli aluksi oikean paikan löytämiseksi, mutta muuten hyvä maahanmenoineen. Luoksetulotkin olivat ihan jees, samalla tyylillä mentiin kuin edellisenä päivänä. Tunnarissa Annamari toimi liikkurina ja kun Tara ensin löysi tunnarit nurtsin seasta, liike oli oikein hieno. Tällä kertaa ei edes jäänyt tunnari suussa odottelemaan, vaikka en hihkaissutkaan kehuja. Tosin en muistanut informoida Annamaria uudesta treenitavasta, joten voi olla, että sujui niin hyvin, koska Annamari hihkui kyllä kehuja. Mutta jokatapauksessa, oikein kiva ja iloinen treeni :). Momolle pienenpieni hetki pepun paikkaa - ei valittamista. Niin hirmuisen kylmää ja märkää oli, että lähdettiin kesken kaiken pois, ettei Taran koivet ja Momon vauvamassu palellu. Ei se kesä sitten lopulta kovinkaa kauaa kestänyt...  

Ai niin ja tällaista ihanuutta saatiin pallutella treeneissä: 

Ruuben the vauva-aussi <3

Torstaiaamuna kalsa ilma jatkui, joten pidettiin juoksuaamu. Uusi tie-Kilon hiekkatiet-Kilo-Kihara-Urheilupuisto ympäri-Turuntien niityn vartta takaisin kotiin, reippaasti vajaa tunti (45-50 minsaa?) taisi tuossa kulua. Momo selkeästi juoksee nykyään paljon rauhallisemmin kuin aiemmin, menee sellaista oikeasti rauhallista hölkyttelyä kun aiemmin meno oli intopiukeaa vetoa. Näyttää myös väsähtävän nopeammin, joten vaikka tekisi vielä mieli jatkaa lenkkiä, lopetetaan Momon vuoksi aiemmin.

Sitten onkin vain satanut, satanut ja vielä kerran satanut. Ilma ei ole todellakaan houkutellut tekemään mitään muuta kuin lompsuttelemaan koirapuistoon ja takaisin, hampaat kylmässä vihmassa kalisten. Tänään pitäisi ottaa töiden jälkeen vielä jotain pientä treenintynkää Taran kanssa, mutta voi olla ettei saada aikaiseksi.

Momon pentuprojekti on nyt kuitenkin saanut oman sivunsa tuolla: http://gremlinit.vuodatus.net/page/Pentuprojekti, jossa seuraillaan massun kasvatuksen edistymistä siihen asti kunnes Momo lähtee Nooran hellään huomaan.