Tänään aamulla otettiin riski mopojen suhteen ja tehtiin kunnon aamulenkki fleksien nokassa - kyllä kannatti, yhtään mopoa ei tullut vastaan, Tara sai enemmän aikaa haisteluun, Momo vapautta ja minä sain pitää ripeän kävelyvauhdin.

Töiden jälkeen treenaamaan Maikun ja Ossin seurassa. Tällä kertaa kokeiltiin Kilon koriskenttää, jossa oli jopa jonkinlainen valaistus. Ruutua, kiertämistä, kivakivaseuraamista ja uudella narupallolla leikkimistä molemmille. Momolle paikallamakuu Ossin kanssa, Taralle tunnari ja kaukoja.

Molemmat tykästyivät uuteen narupalloon ihan kympillä, etenkin Tara melkein flippasi yli. Tosin se ei tainnut johtua pelkästään kivasta lelusta, vaan eniten siitä, että Tara oli kaivannut tekemistä. Ihanan täpäkkää touhuamista <3. Jokatapauksessa, narupallo oli sellainen, että jopa Tara tykkäsi ottaa ihan pallosta kiinni - oikein hyvä ostos siis.  

Ruudut olivat ensialkuun vähän kankeita molemmilla, mutta kun lanasin ruudun puhtaaksi lumesta, alkoivat tytöt hahmottamaan himmeästä valaistuksesta huolimatta ruudun rajat. Momon valumisongelma on selvästi paranemaan päin takapalkkaussysteemillä, mutta uutena ongelmana on se, että Momo näyttää unohtaneen skannaamisen täysin. Ei tajua miksi.

Taran kanssa otettiin kiertämistä yhden tötsän kanssa (ei siis enää pinoa). Tosi hienoja! Momon kanssa kokeiltiin lyhytpylvään kiertämistä ja ensimmäisestä kerrasta lähtien Momo meni tosi nätisti. Kahdella edellisellä kerralla ei ole ihan hiffannut mikä oli homman nimi, mutta kolmas kerta todensanoi :).

Seuraamiset olivat molemmilla oikein hyviä, Taran intopiukeus teki sen, että Tara piti paikkansakin erinomaisesti. Kaukoissa etenemistä pikkaisen - pitää varmaan palailla suosiolla hissittämisiin ja miettiä jatkoa sitten joskus.

Momon paikallamakuussa ei ollut mitään ongelmia, oikein nätisti ja skarppina oli koko ajan. Kun palasin Momon luokse, huomasin sen katselevan intensiivisesti jonnekin kentän laidalle, jossa leijaili tuulen mukana yksinäinen pakastepussi. Fiksusti sitten vapautin Momon sille parhaalle palkalle eli jahtaamiseen... Momopa ei kuitenkaan pysähtynyt pussin kohdalle, vaan liihotteli ensin ojan yli, sitten tien yli jatkaen siitä matkaansa selvästi etsien jotain. Ilmeisesti olikin vain nähnyt jotain liikettä kentän laidalla eikä rekisteröinyt pussia ja vapautuksen jälkeen lähti sitten ammuksena sinne suuntaan missä liike viimeksi oli ollut. Korvat olivat taas kadonneet tyystin ja tyyppi suvaitsi palata luokse vasta todettuaan ettei jahdattavaa ollut näköpiirissä. Argh.

Lopuksi Taralle tunnari. Otettiin ensin yksi (hieno!) ruutu koska suoraan tunnaroimaan meno kiihdyttää yleensä Taraa entisestään. Nytkin intoa oli ehkä hivenen liikaa, mutta Tara malttoi kuitenkin työskennellä kunnolla. Haisteli rivistön (hurjan vauhdikkaasti) kolmeen kertaan läpi ennenkuin nosti omansa. Ei siis lainkaan koskenut suullaan muihin, mutta vauhtia oli sen verran, että kyllä ne liikkuivat jonkin verran paikoiltaan. Mutta, teki selvästi hienosti töitä ja toi heti omansa - hyvä Tara!! 

Oikein mukava treeni kaikenkaikkiaan (huolimatta Momon aiheuttamista ylimääräisistä sydämentykytyksistä...) ja nyt tytöt ovat oikein tyytyväisiä oloonsa. Momo on käpertyneenä tapansa mukaan jalkoihini ja Tara nukkuu tiiviisti kainalossa, pidellen etutassuillaan kädestäni kiinni. Kyllä ne vaan osaavat olla niin suloisia aina välillä (varsinkin nukkuessaan ;D).