Lumet hävisivät jälleen ja valitettavasti alkaa näyttämään yhä todennäköisemmältä, että tänäkin vuonna joudutaan viettämään musta joulu. Tämä alkaa olemaan jo niin tavallista, että jos vielä joskus sattuisimmekin saamaan valkoisen joulun, niin tuntuisikohan se jo jotenkin oudolta - kuten nämä mustat joulut tuntuivat vuosia sitten...

Kovin tomeria ei olla jaksettu olla (vetoan jälleen tuohon karmeaan pimeyteen ja jokapaikkaan levittäytyvään kuraan ;). Viikonloppuna nautiskeltiin vapaudesta täysin rinnoin ja aika rauhassa saatiin onneksi olla, vain pari läheltäpiti irtokoira kohtaamista. Momo tekee selvästi juoksuja, sillä merkkailun lisäksi tyttöjen leikit alkavat olla tosi rajuja. Joutuu jatkuvasti olemaan puuttumassa mielestäni liian rajuihin otteisiin. Treenatakin yritettiin sunnuntaina, mutta Espoon kaupunki tuli tässäkin heittelemään kapuloita rattaisiin (niinkuin ei riittäisi kaikkien vähänkin luonnonhelmassa olevien kulkureittien käytön kieltäminen myös hihnassa olevilta koirilta, täysin valaisemattomat tiet sellaisissa paikoissa joissa koira on vielä tervetullut, puhumattakaan jokaisen tien ja aukean laduttamisesta lumiseen aikaan, mikä estää koirallisten tallaajien kulkemisen oikeastaan missään...). Oltiin urheilupuiston isoimmalla hiekkakentällä, johon olin juuri saanut kasattua ruudun ja otettua Taran kanssa pari (epäonnistunutta...) yritystä, kun yhtäkkiä niistä järjettömän suurista megafoneista kuulutetaan että Hetipois kentältä! Tulee jälkiä! Ei ole tarkoitettu koirien koulutukseen! Ja vaikka mitä vielä, ennenkaikkea niin lujaa, että koko urheilupuisto varmasti kuuli... Vienon protestin nostin (aika lapsellista, mutta helpotti se silti ;) ilmaan sinne suuntaan missä oletin kuuluttajan olevan ja kasasin ruudun takaisin reppuun. Vähän seuraamista ja muutama tötsän kiertäminen otettiin vielä molempien tyttöjen kanssa kentän reunalla ihan kiusallanikin, mutta motivaatio treeniin oli kyllä hävinnyt kuin tuhka tuuleen...

Tänään ja eilen ollaan taas voimakävelty joko aamuisin tai iltaisin, vaikka ei se tunnu tyydyttävän oikein ketään meistä. Tara haluisi mennä hitaammin ja haistella rauhassa, Momo taas mennä paljon lujempaa, edes fleksinmitan verran vapaudessa. Yhden hauskan jutun tosin olen huomannut näiden kävelyiden aikana. Meillähän on Taran kanssa aika erilaiset käsitykset kasvatusmetodeista mitä tulee Momoon - Tara on selvästi kukkahattutäti, eipä se ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta edes oikein korottanut ääntään Momolle ja silti sillä on ihmeellinen auktoriteetti. Esimerkiksi leikkien käydessä Taran mielestä liian rajuiksi Tara vain pysähtyy ja ehkä ihan pikkaisen jäykistyy (muuta ei oma silmä ole ikinä tilanteessa nähnyt) ja Momo rauhoittuu. Eikä Momo pahemmin muutenkaan kyseenalaista Taran tahtoa, toisin kuin minun ;). Joka tapauksessa, Taralla on tapana tökätä lenkillä Momoa hellästi kuonoon nenällään jos olen räyhännyt tai komentanut Momoa jostain. Ihan kuin sanoakseen "älä välitä, se ei vaan ymmärrä, mä olen sun puolella". Momo ei ole ikinä tehnyt vastaavaa Taralle, tai en ole ainakaan huomannut. Kunnes nyt viime aikoina, jos olen esimerkiksi komentanut Taraa olemaan ripeämpi, kun on jäänyt liian pitkäksi aikaa haistelemaan jotain. Momo menee aina tökkäisemään Taraa nenällään ja viesti tuntuu olevan sama "tyhmä mamma!". *Tähän voi taas vapaasti lisätä sen inhimillistämishymiön ;)*.  

Muuten ollaan vain jo totuttuun tapaan hajotettu vaatteita koirapuistossa. Koska aiempi takki menetti hihansa, olen vaihtanut uuteen takkiin, jota en ole suostunut antamaan revittäväksi. Fiksusti ajattelin, että hanskoja nuo ei varmaan hajota joten saavat roikkua niissä. Juu ei, nyt ollaan sitten taas yhtä paria hanskoja köyhempiä... Ehkä olisi vain parempi laittaa suosiolla pari lelua taskuun, niin tulisi halvemmaksi... Koirapuistossa ollaan myös keksitty, että koirapuiston hirsinen (tms) pöytäryhmä on oikeastaan aika kiva este. Momoa olen hyppyyttänyt suoraan pöydälle, Tara on saanut mennä penkin kautta pöydälle. Kun ei ole muuta tekemistä tarjolla, niin tämäkin näyttää olevan hurjan hauskaa :). 

Momo on lisäksi ollut kovin puuhakas sisätiloissa ja tarjonnut lauantaista lähtien korviahivelevää musiikkia, melkoisen jatkuvalla syötöllä... Ostin tytöille messarista muun muassa kasan leluja (kun niin halvalla sai ;). Suurin osa menee joulupaketteihin, mutta kaksi vinkuvaa pehmopalloa annoin tytöille heti messarista kotiuduttuani. Molemmat olivat kovin innoissaan leluistaan ja Momo onnistuikin hajottamaan omansa lauantain aikana. Reilun kerhon käytöskoodien mukaisesti Momo sitten omi Taran pallon ja jatkoi sen vinguttamista eilisiltaan asti, jolloin vihdoin meni lopullisesti hermo jatkuvaan *piippiippiippiippiip* ääneen ja takavarikoin pallon vaatekaappiini. Katsellaan tuleeko se sieltä enää ikinä esiin..