Puuh, jos viime viikko meni sumussa, niin tällä viikolla oltiin sitten ihan hernerokkasumussa. Ilmeisesti vastustuskyky sanoi sopimuksensa irti sunnuntai-iltana ja samalla elimistöön pääsi pöpö jos toinenkin. Ensin vatsatauti, korkea kuume ja sitten kamala flunssa. Ei tullut siis juostua tai puuhasteltua pahemmin paljon muutakaan...

Mutta Taran tunnareita treenattiin Maikun ja Jamie Oliver pihtien kanssa melkein joka päivä. Kun kerrankin joku innostui treenaamaan tunnaria meidän kanssa ihan säännöllisesti, niin sitten treenataan, vaikka toinen jalka haudassa :D (Maikulle edelleen ihan jätti suuri kiitos!). Ja olihan tytöt tietenkin pakko kuitenkin ulkoiluttaa... Maanantaina Kiloon, jossa otettiin yksi onnistunut tunnari, jonka jälkeen raahauduttiin takaisin kotiin (tehokasta :). Tiistaina parkkihalliin, josta myöskin yhden onnistuneen tunnarin jälkeen kotiin (jälleen hyvin tehokasta :). Momo oli himppasen hämillään moisista treeneistä; ihan ennenkuulumatonta, ettei treeniaikaa saakaan tasapuolisesti saatika, ettei pääse tekemään yhtään mitään! Keskiviikkona treenattiin tasapuolisuuden vuoksi vähän pidempään - alkuun epäonnistunut tunnari. Väliin molemmille ruutua, kaukoja, pysäytyksiä ja seuraamisia lyhyissä pätkissä (ihan sairaan kylmä, joten itsensä lisäksi piti pitää tytöt liikkeessä). Kaikki meni aika jees. Momolta tosin joutui vaatimaan ihan kunnolla ruutuun pysähtymistä, kun valui taas ruudusta yli, mutta viimein alkoi pysähtyminenkin sujumaan. Loppuun onnistunut tunnari Taralle. Torstaina oli sentään yksi tunnariton päivä, mutta perjantaina lompsuteltiin urheilupuistoon jälleen tun(n)aroimaan. Eka oli jälleen epäonnistunut. Väliin Taralle ruutuja (hämärässä ei näytä oikein hyvin hahmottavan tötsiä, mutta toistoilla teki aika loistavia - maahanmenoissakaan ei ole enää ongelmia) ja leikkimistä/seuraamista/miniluoksetuloja tötsien vieressä (nyt tötsät eivät vaivanneet lainkaan). Momolle pepun käyttöä ja häiriötreeniä Maikusta. Loppuun taas onnistunut tunnari. Mopoja tuolla oli ihan järkyttävästi. Hirveä pärinä, niitä ilmestyi kuin tyhjästä melkein viereen ja hävisivät vain hetkeksi huolimatta hätyyttävistä poliiseista. Raivostuttavaa...

Koska tyttöjen lenkit olivat viikolla rajoittuneet aamulla koirapuistossa haisteluun ja takametsässä riekkumiseen ja illalla tunnaritreeneihin kulkemiseen, karaisin itseni lauantaiaamuna ja lähdettiin lompsuttelemaan kohti urheilupuistoa. Koska pitäähän tyttöjen saada edes kerran viikkoon rymytä ihan sydämensä kyllyydestä. Mutta eipä tyttöjä kiinnostanut paljon muu kuin nujuaminen ja painiminen, vaikka kuinka yritin innostaa. Lisäksi ne samat rasittavat mopokersat olivat kyllästäneet koko meidän rymyryteikön bensalla, joten en uskaltanut antaa tyttöjen rymytä siellä normaaliin tapaan (kun kuitenkin jossain vaiheessa molemmat juovat kaivannoista vettä, joka nyt siis oli ihan bensassa...). Pellolla ja metsässäkin meno oli niin vaisua, että ehkä heikossa hapessa hiipparoiva mamma oli tartuttanut olonsa tyttöihinkin. Kiittämättömät kakarat ;). Tänään en edes yrittänyt - yskien kulunut yö ei innostanut muuhun kuin koirapuistoon ja takametsään. Onneksi tytöt sentäs formuloivat aika kivasti metsässä. Sitten Tara kotiin ja Momon kanssa Taliin Hemmoa tapaamaan. Kunto ei kestänyt edes ajatusta kävelystä, joten rohkeasti hyppäsin pyörän selkään. Yllättävän hyvin meni, ei kaaduttu kertaakaan ja matka taittui jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä molempiin suuntiin (kun vaan päästiin yli lähtöjen intovinkunat ja kiskomiset...). Pirun kovapäinen tuo kakara kyllä on, useampaan kertaan jäi etupyörän alle, mutta aina se ajautui sinne uudelleen. Urpo. Kaverukset vetivät tällä kertaa taas oikein reippaasti rallia ja painiminen jäi hiukkasen vähemmälle - Momosta huomaa aika selvästi näiden Hemmo -riekkumisten aikana kun se on ollut vähemmällä liikunnalla. Hyödyllinen ja kiva lenkki siis jälleen :). Kotiuduttuamme napattiin reippaasti Tara uudelleen matkaan mukaan ja suunnattiin siskon ja Lakun kanssa koirapuistoon ja lähitienoille kuljeksimaan. Eiköhän tällaisen rupeaman jälkeen koko porukka ole hyvän aikaa taas jokseenkin tyytyväisiä oloonsa :).