Sinnikkäästi ollaan rullailtu eteenpäin, vaikka välillä olisi tehnyt vain mieli jäädä peittojen alle turvaan pahalta maailmalta. Onneksi on tytöt, on vain pakko nousta sieltä sängystä reippailemaan ja puuhastelemaan - ja siinä touhottaessa unohtaa onnellisesti edes hetkeksi muun elämän myllerrykset.

Juoksenneltu ollaan taas tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina. Tiistain lenkki oli ihan perussettiä, mutta kaksi viimeistä pikkaisen hankalampia. Keskiviikkona taisi olla syksyn ensimmäinen pakkasaamu - mikä tarkoitti sateisen illan jälkeen sitä, että kaikki asfalttipätkät olivat ihan täysin mustan jään peitossa. Samalla kävi ilmi, ettei lenkkareissa ole lainkaan pitoa. Matka urheilupuistoon oli siis täynnä kiroamista ja hitaamman vauhdin anelua... Pururadalle päästyämme puput vielä tekivät ihan kunnolla jäynää. Niitä oli jokaikisen alamäen kohdalla kytiksellä ja se tietty tarkoitti sitä, että sain jarrutella ihan kunnolla (ja lisää kiroilua...). Tähän kun lisäsi vielä sen, ettei asfaltti ollut ehtinyt sulaa kotimatkaakaan varten, ei lenkki oikein ollut tehnyt tehtäväänsä (=hyvän mielen tuottaminen ja v**utuksen vähentäminen). Koukattiin siis vielä Kilon hiekkateiden kautta ennenkuin suunnattiin koirapuiston kautta kotiin. Tuo pätkä, etenkin sumuinen golfkenttä ja pelto olivat niin kauniita (eikä tie ollut liukas tai pupuinen ;), että tulihan se hyvä mielikin lenkistä viimein. Perjantain lenkki taas taitettiin ihan järkyttävässä kaatosateessa. Kastumista ja uitettu koira -fiilistä lukuunottamatta lenkki taittui kuitenkin muutoin oikein mukavasti.

Tiistaina käväistiin illalla Maikun+Ossin kanssa treenaamassa parkkihallissa. Ruudut ja kaukot menivät tytöiltä mallikkaasti tällä kertaa. Momolle kokeilin jopa ihan ekstremehäiriössä ruutuun lähettämistä samalla kun Maikku ajoi autonsa vierestä parkkiruutuun hallin oven rätistessä kiinni. Ihan loistavasti meni, vaikka molemmat tytöt inostuvat aina jo Maikun auton nähdessään! Tunnarit olivatkin sitten asia erikseen, molemmilla... Katastrofi toisensa perään, tosin Taralle sentään saatiin kohtuu jees onnistuminenkin.. En vain osaa...

Viikonloppu meni sitten taas ulkoilmasta ja vapaudesta nauttien. Lauantaina useampi tunti rymyämistä urheilupuiston ryteikössä ja metsissä. Rymyämisten välillä heittelin tytöille keppejä metsässä ja kun ne tietenkin hukkuivat vähän väliä, yritin samalla vahvistaa "oma" käskyn merkitystä ja nenänkäyttöä. Se oliko tästä hyötyä, on epävarmaa ;). Lopuksi reipas kävely Kilon hiekkateiden kautta kotiin. Taisi tehdä taas kaikkien mielenterveydelle enemmän kuin hyvää.

Sunnuntaina lompsuteltiin ensin tyttöjen kanssa urheilupuistoon ja sieltä Kilon kautta kotiin. Tara totuttuun sunnuntaiaamun tapaan innostui leikkimään vain urheilupuiston ja golfkentän nurtseilla, ja sai sitten kuljeksia vapaana muuten vain. Tara kotiin ja Momon kanssa juosten Taliin Hemmoa tapaamaan. Ilma oli kyllä aivan ihana - aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pieni pakkanen nipisteli poskia. Viime viikkoon verrattuna porukkaa oli paljon enemmän, joten kakarat eivät päässeet ihan niin vapaasti riekkumaan. Täysin riittävästi kuitenkin ja tällä kertaa vielä sen verran lungimpi meno kuin viimeksi, että malttoivat jopa painiakin välillä http://koti.kapsi.fi/pippin/videot/hemmo%20ja%20momo%202.11.%20002.mpg (tuo lyhyt pätkä oli ainoa mitä vaivalla mukaan raahattu kamera viitsi tallentaa koko lenkiltä). Omakin mieliala nousi hyvän seuran ja d-vitamiiniannoksen myötä.

Illalla sitten nokka kohti urheilupuistoa, jossa otettiin pikatunnaritreeni Maikun ja Maikun Jamie Oliver -pihtien kanssa (todella monikäyttöiset pihdit, täytyy sanoa :D). Taralle aloitettiin heti kahdella kasalla, oma niiden keskellä. Tara nuuskaisi rauhallisesti yhden kasan, päätyi omalle ja nosti sen! Hiphei, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli kokeilla vielä lisää, jätettiin tähän. Momolla otettiin yhdellä kasalla, mutta sellaista sekoilua saatiin jälleen aikaiseksi, että taidetaan vain alkaa vahvistamaan "omaa". Momolla kun se on tainnut jäädä vähäsen vähiin. Molempien ruudut olivat tälläkin kertaa oikein hyvät.