Vihdoinkin!

Sunnuntaiksi oli luvattu kunnolla lunta, joten ihan kuin pikkulapsi ryntäsin sunnuntaiaamuna ensimmäisenä ikkunaan kurkkimaan valkoista maata. Mikä pettymys - maassa ei ollut edelleenkään muuta kuin tuskin näkyvä harso siellä täällä.

Suunnattiin silti reippaasti ulos, olihan Hemmo -lenkin vuoro. Tällä kertaa Tarakin sai tulla mukaan, sillä se oli ottanut jokseenkin raskaasti Nikon edellisenä päivänä tapahtuneen lopullisen häviämisen (tavaroiden kantamista yms yms), enkä vain millään hennonut jättää sitä yksin. Olisi pian voinut tuntea itsensä täysin hyljätyksi (inhimillistämis -hymiö taitaisi taas olla paikallaan ;). Taran mukanaolon vuoksi käveltiin ensin Talin lenkki ympäri niin, että kakarat olivat remmeissä ja Tara vapaana. Taralla ei ollut yhtään mitään Hemmoa vastaan, kävi useampaan kertaan vaivihkaan haistelemassakin tyyppiä. Ainakin näin remmikäyttäytymisen perusteella näyttää siltä, että Hemmo on selvästi perinyt Tonni-äitinsä erinomaiset koiranlukutaidot, niin nätisti se osasi Taran kanssa olla :). Takaisin Talin huipulle päästyämme laitettiin Tara kentän aitaan kiinni ja siirryttiin kakaroiden kanssa niitylle kirmaamaan. Momo oli vielä normaaliakin roisimpi otteissaan  - Hemmolla meni herneen sadasosa hetkeksi sieraimiin, taisi olla ensimmäinen kerta. Luultavasti Taran komentaminen kauempana provosoi Momon otteita ja innosti sitä entisestään - niin käy aina Lakunkin kanssa.  Kauaa eivät kaverukset kuitenkaan tällä kertaa saaneet leikkiä, kun kentän laidalle alkoi ilmaantumaan koirallisia autoja siihen tahtiin, että katsoin paremmaksi pelastaa Tara takaisin porukkaan mukaan. Kun Taraa ei leikkeihin voi ikinä päästää mukaan (sillä menisi hermo kuitenkin samantien), niin pitäisi keksiä joku paikka missä se voisi turvallisesti, mutta ilman näköyhteyttä (komentamisen tarve vähenisi...) leikkijöihin odotella leikkien loppumista.

Päivällä sitten alkoikin ihan kunnon lumimyräkkä. Oli ihan pakko pitää taukoa kämpän uudelleen järjestelyiltäni ja lähteä tyttöjen kanssa pihalle. Kyllä kannatti, tytöt sekosivat ihan täysin :D. Meillä ei remmissä leikkiminen ole sallittua, mutta nyt eivät malttaneet käyttäytyä lainkaan - lopulta oli ihan pakko päästää tytöt vapaaksi tuossa meidän lähiparkkiksella (metsään ei uskaltanut mennä hirvittävän tuulen vuoksi) piehtaroimaan ja painimaan tuoreessa lumessa. Iltalenkillä Tara panttasi kakkaansa (yleensä tekee tarpeensa tosi nopsaan, joten en hysteerisenä pysty nukkumaan, ellei Tara ole tehnyt tarpeitaan ennen nukkumaanmenoa, eli sitten talsitaan niin kauan, että jotain tulee ;) niin, että talsittiin lumimyräkässä vielä reippaan tunnin. Aika ihanaa :).

Tänään aamulla lunta tuli vain lisää, joten fleksien kanssa (Ihanaa, Momo kulkee aina nätimmin fleksissä kuin normiremmissä, mutta mopojen takia niitä ei lumettomalla kelillä uskalla käyttää kuin lyhyillä pissatuslenksuilla takametsässä) reippailemaan. Onneksi oli kotityöpäivä illan tentin vuoksi, olisi kyllä harmittanut istua sisällä tällaisena päivänä :). Urheilupuistossa koitti sitten vapaus ja armoton kirmaaminen.

Taraa tosin alkoi jo lenkin alkuvaiheessa ärsyttämään anturoiden väliin pakkautuva lumi, eikä lumessa tarpominenkaan tunnin jälkeen enää oikein maittanut. Siihen asti Tarakin kyllä porskutti oikein reippaasti pitkin kinoksia <3. Momo sitävastoin vain innostui tunnin reippailun jälkeen - juoksi yksinään laajoja kaarroksia pitkin niittyjä, jahdaten välillä tuulen muodostamia lumipyörteitä ja heittäytyen hetkeksi piehtaroimaan kinoksiin. Ja mikä parasta, taisi tehdä itsellekin aika hyvää rämpiä polvia myöten hangessa. Harvoja kävelyteitä oli vielä aurattu ja nekin jotka oli aurattu, olivat aivan järjettömän liukkaita, joten muutaman läheltä piti - kaatumisen jälkeen oli pakko siirtyä takaisin auraamattomalle pientareelle kävelemään. Nyt tulisivat kyllä icebug - kengät enemmän kuin tarpeeseen...

Jokatapauksessa, ihana talvi - toivottavasti tätä autuutta kestää oikein pitkään <3.