Alkuviikko oli vähäsen tylsää, kun lenkit ja muukin puuhastelu muodostui pelkästään aamun juoksulenkeistä ja lyhyemmistä pissalenkeistä. Maanantaista keskiviikkoon juoksenneltiin Talissa samanlaiset noin 7 kilsan lenkit hiukkasen päälle puoleen tuntiin. Lämmittelyt ja muut siihen päälle niin about tunti tuli aina lenkille mittaa, vaikka kuinka yritin olla nopsa. Torstaina olikin sitten vuorossa päänvaivaa aiheuttanut hurjan pitkä päivä, kun Niko oli töissä aamuyöstä iltamyöhään ja itsellä oli töiden jälkeen iltaluennot. Jonkin aikaa pyörittelin eri vaihtoehtoja, mutta lopulta ei auttanut muuta kuin ottaa kellokorttiin reippaasti miinuksia, jotta tyttöjen päivä ei ihan hurjan pitkäksi venyisi. Aamulla jätettiin juokseminen väliin ja yritettiin puuhastella kaikkea kivaa ja väsyttävää. Lompsuteltiin kaatosateessa pitkin golfkenttää ja peltoa sekä vähäsen takametsää ja Kilon hiekkateitä fleksien nokassa ja loppuaika tokotettiin ruutua, luoksetuloa (Momolle), kaukoja ja välissä pikkaisen höpöhöpöseuraamisia tuossa meidän koulun kentällä.

Taran ensimmäiset ruudut menivät vähäsen pieleen, pimeässä ei ilmeisesti kannata luottaa siihen, että koira löytää ruudun jollain muulla kuin näköaistilla ;). Aamun hiukan valjettua saatiin kuitenkin onneksi muutama oikein hyvä ruutu aikaiseksi. Kaukoja testattiin Taran kanssa siten, että jätin sen aina vähäsen eri asentoihin (ettei aina siihen istumisasentoon). Taisi olla ihan hyvä treeni Taralle, sillä oli alussa vähäsen hämmentynyt ja vasta muutaman toiston jälkeen alkoi rullaamaan normaalisti. Taran seuraamiset olivat aika huonoja, Taraa selvästi haittasi silmiin menevä sade tms ja annoin homman olla, vaikka tiedänkin, että Tara kyllä osaa sateessakin seurata ;).

Momon ensimmäinen ruutu oli oikein hyvä. Toinen otettiin aika paljon kauempaa ja nyt Momo skannasi luoksetulomerkkejä ja kun aikani yritin saada Momon skannaamaan oikeaan paikkaan, se ilmeisesti jossain vaiheessa luulikin tekevänsä eteenmenoa ja lähti yllättäen viistoon jalkkismaalille (jonne suuntaan ollaan siis tehty eteenmenoa lukemattomia kertoja) ja näytti etsivän sieltä palloaan. Uusi yritys ja sama ongelma. Helpotettiin hommaa (mentiin taas lähemmäs ruutua) ja nyt onnistui. Sitten taas pidempi matka ja nyt ei onneksi enää ongelmia. Viimeiseksi vielä pitkältä matkalta niin, että ruudussa oli palkka. Hienosti meni. Momon kaukot olivat kerrassaan loistavat tänään. Juuri kun olin päässyt sanomaan, etten varmaan ikinä saa Momolle niin ripsakoita vaihtoja kuin Taralle, niin tänään sain juuri sellaiset ja paremmatkin :D. Luoksetulossakin nähtiin aika upeita pysäytyksiä, siitä huolimatta, että unohdin täysin takapalkkarutiinit (kun Taran kanssa ei olla niitä harrastettu) ja vaihdoin vain käskyksi "Momotule". Ekalla yrityksellä otin vain maahanmenon - vauhtia oli ihan järkysti ja olin aika varma ettei Momo tuosta vauhdista pysähdy kyllä yhtään mihinkään. Kattia kanssa - sinne se lakosi maahan salamannopeasti. Sitten toiseen suuntaan (edelleen unohtui takapalkka jutut) nyt seisomisen kanssa. Edelleen vauhtia ihan järjettömästi, mutta siitä huolimatta seisahtui kuin seinään. Aika kaunista katsottavaa <3. Täytyy kyllä ottaa vähäsen sanojani takaisin - kyllä ne dumbokorvat Momoltakin selvästi löytyy, on vain itsestä kiinni saako ne kaivettua sieltä karvojen alta kuulolle ;). Yllättäen, jälleen kerran, voidaan kääntää katseet sinne narun karvattomampaan päähän kun joku ei onnistu niinkuin haluaisi ;). Momon höpöhöpöseuraamisetkin menivät vallan hienosti. Selvästi nämä höpöhöpöttelyt ovat tehneet hyvää pk-kaavio hinkkaamisrupeaman jälkeen - ei ole kiljumisia eikä muutakaan häröilyä enää. Kontakti pysyy, intoa on kovasti, mutta silti paketti pysyy kasassa.

Lopuksi vielä leikittiin molempien tyttöjen kanssa vähäsen narupallolla. Kaikenkaikkiaan sen verran innokkaita puuhastelijoita ja leikkijöitä molemmat olivat, että taisi olla tytöillä ikävä puuhastelua alkuviikon toimettomuuden jäljiltä :).

Tänään lähdettiinkin taas sitten juoksentelemaan. Perjantain kunniaksi vetäistiin hiukkasen pidempi lenkki, melkein 8,5 kilsaa himppasen päälle 40 minsaan. Tällä kertaa oltiin varustauduttu kunnolla - tytöillä oli heijastavissa pannoissa killumassa vilkkuvat valot ja itsellä otsalamppu. Tuli kyllä täysin tarpeeseen, otsalampusta huolimatta näkyvyys oli välillä pyöreä nolla. Saas nähdä kuinka kauan enää juoksennellaan -  kun (itsetuhoisia) pupuja on etenkin Talin huipulla aivan järkyttävästi, tuntuu touhu välillä tuolla pimeydessä ihan oikeasti vaaralliselta... Muuten homma kyllä luistaa kerta kerralta paremmin. Tytöt, etenkin Momo, ovat kuin huomaamatta oppineet erilaisia ohjauskäskyjä ja vaikka Tarakin joutuu välillä juoksemaan remmissä, meno on todella jouhevaa. Monesti on tullut ajateltua tyttöjen kiskoessa innoissaan edessä, että ihan kuin juoksisin huskyvaljakon takana :D.