Eilen oltiin aika puuhakkaita. Aamulla lompsittiin reippaasti Talin lenkki fleksien nokassa, jotta Tara saisi oikeanlaista liikuntaa rymyämisen sijaan. Jalka on edelleen vähäsen jäykkä, mutta aamulla sitä ei huomannut hysteeriselläkään tuijotuksella lainkaan. Lenkin jälkeen mentiin kentälle puuhastelemaan. Momo sai ensin koemaisesti liikkeet, tosin palkkasin liikeiden välillä. Istuminenkin meni nopsaan tänään. Metrinen este (hyppynoutona) meni jälleen niin voimakkaalla kosketuksella, että sitä voisi itseasiassa kutsua vauhdin ottamiseksi esteestä. A:t olivat nättejä. Sitten hurjan hieno eteenmeno. Tosin matkalla takaisin pallonsa kanssa, Momolla tuli kesken kaiken hätä, joka piti toimittaa samantien. Aika hauskan näköistä kun kova vauhti tyssää kuin seinään tarpeiden teon ajaksi ;D. Noh, nyt tietty ajattelin, että kakkahätäisenä hyppiminen ei voi olla kamalan helppoa tai mukavaa, joten otettiin Taran treenin jälkeen vähäsen lisää hyppyjä.  

Tara oli ihan täpinöissään ja tehtiinkin tosi nättejä pysäytyksiä kauempaa (luoksetulon pysäytyksiä varten siis) ja otettiin "yllätys"kaukoja eli vauhtipysäytyksen jälkeen tulikin kaukoja. Vaikka olisi voinut luulla toisin, pysyi nätisti paikoillaan ja vaihdot olivat hienoja! Taralla on varmaan korviensa alla piilossa dumbonkorvat, niin ihanasti se reagoi käskyihin <3. Muutama tavallinen nouto otettiin myös ja nyt ei otteessa onneksi ollut enää mitään ongelmaa, pitää vaan muistaa ottaa tätäkin aina välillä muistutukseksi. Lisäksi höpöhöpöseurailtiin, mikä sekin meni tosi kivasti.

Taran puuhastelujen jälkeen oli Momon vuoro hyppiä jälleen. Nyt ilman kapulaa, pallo palkkana (mutta piilossa niin, että lentää vasta hypyn jälkeen) ja niin että juoksin Momon rinnalla. Momo leiskautti useamman kerran aivan uskomattoman hienot hypyt - ei kosketusta ja väliä esteeseen oli ihan reippaasti! Siis oikeasti ihan uskomatonta, Momo osaa sittenkin hypätä ilman kosketusta! Jiihaa!   

Kotimatkalla etsittiin vielä puskiin jatkuvasti kadonneita mamman tavaroita. Eli heittelin taskuista löytyneitä tavaroita puskiin ja yllytin Momon etsimään. Samaa harrastettiin edellisenä iltana iltapissalenkin yhteydessä. Esineruutua ei nyt millään saada viikonloppuun mennessä kuntoon, mutta yritetään nyt ainakin kaikkemme :D.

Illalla oli vuorossa tuossa "meidän" kentällä briardtreenit. Ilma oli kökkö ja vähäsen jännitti mitä Taran koipi tykkää pitkästä odotuksesta sateessa (treenien jälkeen sen todettiin jälleen klenkkaavan, joten ei tehnyt hyvää :( ). Kentällä oli oman porukan lisäksi häiriönä lapsia pelaamassa pesäpalloa. Mentiin ensin Momon kanssa siihen sekamelskaan seurailemaan ja Momo ei ollut huomaavinaankaan vieressä lentäviä palloja tai lapsia. Otettiin samalla muutama maahanmeno kauempaa, nyt ne alkavat jo välillä olemaan kohtuunopsia, mutta useimmiten kyllä edelleen mietitään ennenkuin mennään maahan.

Momon jälkeen Tara sai osansa häiriöstä, eikä Tarakaan näyttänyt olevan moksiskaan lapsista. Tara sai seuraamisen lisäksi samoja vauhtipysäytyksiä ja kaukoja kuin aamullakin. Edelleen meni tosi kivasti. Tara sai myös kokeilla paikallamakuuta piitkästä aikaa. Pikkaisen sitä näytti hermostuttavan vierustoverit, mutta pysyi paikoillaan kohtuurauhallisen näköisenä - hyvä Tara! Lisäksi otettiin Taran kanssa muutama tosi nätti ruututreeni. Momo sai kokeilla lisää vauhtihyppyjä täyteen mittaan kasatulla tokoesteellä. Nytkin meni tosi hyvin verrattuna meidän normitasoon, mutta ihan pikkiriikkinen kosketus tuli kuitenkin viimeisellä yrityksellä. Hyppyjen jälkeen seurauttelin Momoa vähäsen ja sitten eteenmeno - nätti sekin :). 

Treenien lopuksi vielä Taran kanssa tunnaria, ensin vain oman etsimistä ja sitten kasalla. Tällä kertaa kasana toimi Annamarin&Taunon tunnarikapulat -ensimmäistä kertaa siis vieraat haisivat joltain muulta kuin eimiltään. Tämä jäi vähäsen mysteeriksi, Tara toi ihan joka kerta omansa, mutta se näytti siltä kuin ei olisi käyttänyt yhtään nenäänsä. Kokeiltiin kaikki hämäyskeinot ja vaikeutettiin hommaa, ettei Tara olisi käyttänyt silmiään, ja tultiin lopulta siihen lopputulemaan että Taran oli ihan pakko käyttää nenäänsä, ei se muuten olisi löytänyt omaansa. Tiedä sitten, mutta jäi ihan jees fiilis treenistä :).