Kauaa ei voitu leijailla pilvien päällä paistattelemassa onnistumisen lämmössä – maanantaina kun piti palata sorvin ääreen, mikä on aina vähäsen tytöiltä pois. Pari päivää meni pikkulenkeillä uuteen rytmiin totutellen, keskiviikkona päästiin sentään treeneihin. Hirveästi mitään hyödyllistä ei saatu aikaiseksi, tokoesteellä otettiin hyppynoutoja, molemmat saivat ruutuja ja pikkaisen höpöhöpö seuraamista. Lisäksi Tara sai pari tunnaritreeniä. Mopoja oli ihan älyttömästi liikkeellä ja niistä lähti ihan järkyttävä meteli, hyvä jos kuuli omia ajatuksiaan. Niin ja vieressä oli tupatentäynnä ollut skeittiramppi. Momo pysyi kuitenkin nätisti hyppysissä (mitä nyt karkaili norkoilemaan josko saisi omista valiotarjoiluista edes murusen ;), mutta äänitehosteet olivat melko jatkuvia….

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ruudut olivat mitä olivat molemmilla, ruoho oli niin pitkää että sekin varmasti hankaloitti hommaa. Ei mitään maatamullistavia ongelmia, mutta ei kyllä hurjan hienojakaan. Mukavaa oli huomata, ettei Momo ollut unohtanut täysin mistä hommassa oli kyse. Taran hyppynoudot olivat hyvät, Momo pyrki tälläkin kertaa kiertämään takaisintulomatkan. Aika nopsaan tajusi kuitenkin, ettei liike ihan oikeasti mene niin. Toivottavasti muistaa tämän jälkeen. Seuraamiset olivat molemmilla ihan jees – etenkin Tara väläytteli välillä tosi nättejä paikallaanseuraamisia J. Taran tunnareissakaan ei ollut mitään valittamista. Tosin nyt unohtui ottaa kokonaan kahdella kasalla, mutta ehtiihän sitä.

Kun iltaisin koko tienoo näyttää olevan niin täynnä mopoilijoita, että vapaanarymyämisestä saa vain haaveilla, päätin torstaiaamuna karaista itseni ja lähteä ennen auringonnousua juoksentelemaan. Sinänsä ihan jees lenkki, tosin jouduin pitämään molemmat tytöt vapaina, kun Momo kakoi ihan järkyttävästi valjaissa juostessaan. Pupujahan tuolla on aina tosi paljon, mutta jostain onnenkantamoisesta johtuen ei nähty tällä kertaa yhtään ainutta. Momo kyllä lähti muutamaan otteeseen hajun perään, mutta tuli hienosti aina kutsusta luokse. Kerrassaan mukava lenkki siis kakomisista huolimatta. Matkaa kertyi noin 7 kilsaa 35 minuutissa. Tänään aamulla lähdettiin jälleen juoksentelemaan aamuvarhaisella. Nyt ei mennyt ihan niin putkeen. Heti alkuun ipod kieltäytyi yhteistyöstä täysin – jouduin siis juoksemaan ilman musiikkia (oikeasti ihan kamalaa!). Pupuja oli tänään ihan järkyttävästi ja meno oli sitten sen mukaista. Välillä niin hurjaa, että ipod tippui matkasta (enkä tietty huomannut mitään, kun se ei ollut toiminnassa). Ehdittiin juosta piiitkään ennen kuin huomasin laitteen kadonneen ja lopulta lenkille tuli ylimääräinen kilsa tai ylikin matkaa kadonneen lampaan metsästämisen johdosta. Onneksi sentään löytyi. Matkaa lopulta noin 8 kilsaa samassa ajassa kuin eilinen lenkki. Momon nelivedosta oli siis hyötyä :D.

Pitää kyllä yrittää jaksaa ottaa tavaksi nuo aamuiset lenkit ainakin niin kauan kun ei ole ihan säkkipimeää. Jaksaa ihan eritavalla päivän, kun on ensin juossut ihanan kirpeässä syyssäässä yhdessä nousevan auringon kanssa. Aika ihanaa :).