Kun eilinen meni pelkästään lenkkeilyn ja rymyämisen merkeissä, tänään aamulla otettiin ohjelmistoon lisäksi vähäsen jälkeä ja esineiden etsintää. Tarkoituksena oli lähinnä antaa Momolle "itsetunnonkohotusjälki" (eli kiva ja helppo) ja katsoa miten esineet sujuvat. Jäljellä oli kolme kulmaa ja kolme keppiä (eilen metsästä löydettyjä, joten vähäsen vaihtelua, kun yleensä tulee jäljesteltyä samoilla kepeillä), pituutta ei niin hirveästi, kun urheilupuistossa oltiin. Jäljen polkemisen jälkeen tein esineruudun taas kolmella esineellä, niin etteivät tytöt (luultavasti) nähneet missä/mitä olin tekemässä. Vasemmassa takakulmassa pehmolelu, oikealla vähäsen edempänä hanska ja edessä keskellä kova lelu. Lähetin Momon ensin keskeltä ja Momo nostaa kovanlelun heti! Toisen kerran lähetän vasemmasta kulmasta ja nostaa jälleen suoraan takana olevan pehmon! Jiihaa! Jätettiin tähän ja Tara sai hakea (hienosti sekin :) hanskan. Kylläpä tuli hyvä mieli... Kun tähän meni ajateltua vähemmän aikaa, käytiin kunnon lenkillä ja lopulta jälki vanheni noin 45 minuuttia. Jälki oli kokonaisuudessaan ihan täydellinen! Jana upea, kaikki kepit nousivat, Momo pysyi jäljen päällä, kulmat menivät hurjan hienosti, vauhti oli ripeä mutta työskentely tarkkaa. Ei niinkuin yhtään mitään moitittavaa! Hiphiphurraa! Päivän touhotukset ajoivat siis asiansa. Tai no, jos ei nyt välttämättä kohotettu Momon itsetuntoa, niin jonkun muun mielialaa sitten ainakin :D.

Olin varmuuden vuoksi polkaissut myös pelkän janaharjoituksen, jota en niin hienosti menneen jäljen (ja janan) jälkeen viitsinyt ajaa Momon kanssa. Eli Tara pääsi hommiin ja tällä kertaa kokeiltiin (ensimmäistä kertaa) mitä Tara tekee kun joutuukin ajamaan jäljen ihan "virallisin menetelmin". Janasta Tara ei tajunnut tuon taivaallista, merkkasi kyllä nätisti oksassa roikkuvan merkin kun sinne asti vihdoin päästiin :D. Jäljelle päästyään ajoi sen nätisti (tosin noin puoli metriä jäljen vieressä), mutta kepille päästyämme merkkasi (todella hienosti kylläkin :D) jälleen merkin, eikä meinannut sanoa kepistä mitään. Lopulta sentään tajusi minkä mamma sieltä mieluiten ottaisi ja sai palkkansa. Ei siis varmaan kannata ikinä haksahtaa haaveilemaan ajatuksesta koiran vaihtamisesta kesken kokeen ilman että Taralle opettaisi muutaman perusjutun ensin ;D.

Lopuksi olikin taas rymyämisten vuoro - pikkaisen hirvittää ajatella mitä tyttöjen vapaudelle tapahtuu, kun työt taas ensi viikolla alkavat täydellä teholla. No, toivottavasti ainakin viikonloppuisin olisi sen verran tilaa, että saisivat nauttia elämästään kunnolla puitteista huolimatta...