Aamuksi oli suunnitelmissa kaikenlaisia, mutta lopulta päädyttiin vain tuohon lähipellolle ja golfkentälle kirmaamaan. Viimeksi ollaan oltu pellolla alkukesästä, kun pellon kasvit aiheuttivat paniikkia ilmavaivojen muodossa. Nyt heinät olivat kuitenkin jo kypsiä, joten ajattelin vaaran olevan siltä osin ohi. Ja kyllä tytöt, etenkin Momo, nauttivat peltopoukkoilusta ihan täysillä, eikä kumpikaan yrittänyt popsia heiniä kitaansa. Vähäsen ihmettelin, kun Tara sai vauhtihepulit vielä senkin jälkeen kun oltiin poistuttu pellolta ja kirmaili golfkentälläkin melkein riehakkaammin kuin Momo. Tosin jo tuossa vaiheessa osasin epäillä pellon heinillä olevan osuutta asiaan, sillä joskus olen joutunut nyppimään pinseteillä heinästä lähteneitä pieniä teräviä tikkuja Taran takapuolesta. Kotona kävi ilmi, että olin oikeassa - pelto oli jättänyt jälkensä tyttöihin oikein kunnolla. Sain taas kaivaa pinsetit kaapista, mutta tällä kertaa heinänpalasia oli myös muuallakin kuin tyttöjen takapuolissa. Taran jalat ja mahanalunen olivat täysin tikkujen peitossa, eli toisinsanoen ihan järkyttävässä umpitakussa. Ja kun Momo oli tapansa mukaan kieriskellyt nautinnollisesti pellossa, oli Momo yltäpäältä takussa. Tikkujen irrottamiseen menikin sitten koko loppupäivä, luultavasti jotakuinkin puolet tyttöjen karvakasvustosta löytyy tätä nykyä roskiksesta ja pellolle ei taideta ainakaan sadesäällä mennä uudestaan pitkään aikaan...

Tara, joka ei muutenkaan nauti harjaamisesta ihan ylettömästi, oli päivästä tätä mieltä: