Jälleen yksi hurjan opettavainen ja mukava leiri takana (tällä kertaa ei ollut edes kylmä! ;).

Matkattiin ensin tyttöjen kanssa perjantaina kahdella täpötäydellä lähijunalla Hämeenlinnaan. Taidettiin sattua pahimpaan ruuhka-aikaan ja taas tuli toivottua, että tytöt olisivat sellaista sylipuudeli kokoa, eivät olisi koollaan häirinneet ihmisiä niin. Nuohan eivät tee muuta kuin makaa raatona lattialla niin pienessä tilassa kuin olen vain suinkin pystynyt ne änkemään, mutta jostain syystä tälle reissulle sattui useampi sellainen, jolle sekin oli liikaa. Noh, aina ei voi miellyttää kaikkia. Hämeenlinnasta Noora nappasi meidät kyytiin ja jatkettiin matkaamme mukavammassa seurassa kohti Hauhovia.

Leiriurakka alkoi heti huoneiden valtauksen ja kamppeiden purkamisen jälkeen esineiden etsimisellä, johon toi oman jännitysmomenttinsa valtoimenaan kirmailevat talon malinoisit. Eikä ollut muutenkaan meillä helppoa - molemmat yritykset olivat aikasta kehnoja. Momo myös esitti kaikille perusteellisesti miten hienosti hän osaa tehdä tarpeensa ruutuun *huokaus*. Kyllä esine molemmilla kerroilla lopulta nousi, mutta tarvitaan kyllä hurjasti lisää treeniä ja paluuta monta askelta taaksepäin, että esineet löytyisivät myös ihan vieraassa paikassa, ihan vierailla esineillä.

Lauantaina alkoi itse leiriohjelma. Ensin näytettiin vähän tottista ja leikkimistä. Momo sai neuvoja siihen, kun ei käytä takapäätään (pari askelta eteen, käännös, peruutusta niin että hihnalla "pakotetaan" asentoa oikeaksi ja kun on oikea paikka, niin eteenpäin ja palkka - apuohjaajaa tähän varmasti tarvittaisiin, että oikeasti näkisi miten se takapää tulee mukana). Saa nähdä mitä tulee, mutta ainakin yritetään. Leikkimiseen sain taas ohjeeksi mm haastamisen ja koiran mukana menemisen. Itse maalimiehen kanssa leikkimiseen Momo ei "oikein" innostunut - vielä huonommin kuin Talissa. Eka kerta oli vielä ihan siedettävä (alkoi sillä kun maalimies irrotti Momosta hätähaukun), mutta toisella kierroksella Momo leikki lehmää ja lähti mukaan juttuun vasta kun mammakin alkoi leikkimään. Momo siis passivoitui ihan täysin, tuijotti vain eteensä vaikka sitä jopa "hakattiin" patukalla, maalimiestä ei vain ollut enää olemassa Momolle.

Sunnuntaina otettiin vain yksi kerta ja nyt Momo oli himppasen parempi, vaikka olikin tosi väsynyt. Nyt Momosta saatiin irti ihan oikeaa haukkuakin eikä hätähaukkua! Ja siis Momoahan on yritetty haukuttaa pikkaisen haussa ja muualla - tuloksetta. Nyt se tuli sieltä tosi helpon näköisesti. On se varmaan kivaa kun osaa :D. Mutta kyllä sen kuulemma sieltä saa esiin, pitää vaan härnätä ja turhauttaa.

Nooh, vaikka Momo ei siis ole lahja suojelun maailmalle, niin mammaa huvittaisi ihan kamalasti päästä tekemään juttua enemmänkin vietinnostomielessä. Tekisi varmasti tosi hyvää Momolle ja Momon tekemiselle (ettei olisi ihan pelkästään vain tällaisen kädettömän tekemisten varassa ja ehkä jopa toivoton ohjaaja oppisi siitä jotain omaan tekemiseensä) - ja vaikka en ymmärtänyt murto-osaakaan siitä mitä kentällä tapahtui tai mitä siellä puhuttiin (siitä pienestä murto-osan ymmärtämisestäkin kiitos kuuluu täysin Tiinan suojelu-suomi tulkkaukselle :D) niin hirveän mielenkiintoista se oli yhtä kaikki. Ei vaan taida maalimiehet innosta kiljuen ottaa vastaan tällaista parivaljakkoa ;D. Mutta jospa sitä saisi itse kovalla yrityksellä aikaiseksi edes jotain leirin antien avulla. Ainakin leikkimiseen saatiin taas paljon vinkkejä patukan paikasta omaan liikehdintään. Vielä kun muistaisi ne kaikki ja ennenkaikkea pystyisi koordinoitumaan niin, että niitä kykenisi noudattamaan tosipaikan tullen. Eli kovasti ainakin tullaan yrittämään asennoitua taas uudelleen. Jos saisi edes muutaman kerran viikossa yritettyä leikkiä ihan ajatuksen kanssa ja suunnitelmallisesti, niin ehkä pystyisi itse keskittymään siihen paremmin eikä toistaisi vain sitä vanhaa opittua kaavaa.

Virallisen ohjelman ulkopuolella puuhasteltiin vielä omiamme tottistelun ja jäljen parissa. Noora polki kaksi superhyperkivaa jälkeä Momolle, joista etenkin lauantai-illan jälki meni ihan super hienosti. Kaikki kepit (3) nousivat ja kulma kääntyi ilman ongelmia, eikä Pompsis ollut lainkaan epävarma. Sunnuntai-aamun jälkikin (5 keppiä) oli aika hieno, tosin toisessa kulmassa tuli jotain pientä häikkää ja yhden kepin meinasi jättää ilmaisematta (merkkasi kyllä). Nämä ongelmat kompensoituivat kyllä moninverroin sillä, että janan Momo selvitti todella upeasti ja vielä hienompi oli terävän piikin selvittäminen jäljen lopussa. Momo siis sai kaksi onnistumista jäljeltä ja mamma taitaa kopsata Nooran tavan polkea jälkiä. Sen verran nopsasti Noora pidemmänkin jäljen polkaisi, että oma etanavauhti ei enää oikein houkuta - varsinkaan kun ei Momo selkeästikään tarvitse onnistuakseen niin mahtipontista maan kuopimista. Opittiin siis uutta tälläkin saralla ja päästin vielä kaupanpäälle seuraamaan Onnin, Ziran ja Aian jälkiä. 

Noora oli vastuussa myös Taran viihdyttämisestä niin leirillä kuin tulevaisuudessakin. Noora oli nimittäin tekaissut kaksi hienoa tunnarikeppitelinettä, joita testailtiin Taran kanssa, ettei Taran tarvitsisi vain kököttää autossa koko viikonloppua. Kyllä Tara yritti niitä vieraitakin ottaa, mutta oli meno sen näköistä, että usko on vahva että tästä tulee meidän tunnariongelman pelastus. Nooralle siis ihan jättisuuri kiitos telineistä (ja ihan kaikesta) - me luvataan treenata niillä molempien tyttöjen kanssa ihan joka päivä ;).

Sunnuntaiaamuna otettiin Momolle myös pikkiriikkisen tottista. Metrinen este ja eteenmeno. Luoksetuloa testasin josko olisi jäänyt tokon pysäytysten ennakointi päälle, mutta ei onneksi. Metrisessä Momo otti ihan kunnon kosketuksen molempiin suuntiin - niin pahan että oikeasti hirvitti. Momohan ottaa aina vähäsen "vauhtia" esteestä, mutta noin pahasti se on kompuroinut vain kerran aiemmin. Nyt ihan oikeasti pitäisi saada aikaiseksi tehdä sitä tekniikkaa, tai jotain. Ei oikeasti halua nähdä tuollaista räpiköintiä enää ikinä. Eteenmeno oli ihan jees - seuraamisessa edisti kamalasti, ja päästin sen menemään taas vähän suunnitelmattomasti (kun ei ollut varma lähteekö se suoraan vai pitäisikö saattaa ja sitten tuli vaan päästettyä), mutta meni onneksi suoraan ja ihan ok vauhdilla. 

Oli siis oikein tehokas (ja vähäuninen - liekö sitten siitä tai erinomaisesta seurasta johtuen tuli naurettua enemmän kuin pitkään aikaan) leiri, josta ei ole muuta kitisemistä kuin vapaana valtoimenaan kirmailevat malikat. Seuraavalla kerralla, varsinkin jos joudun ottamaan taas Taran mukaan, niin mukaan lähtee varmasti jotain, jolla sellaisen ötökän saa hätistelyä pois kimpusta.