Eilen koettiin kauhun hetkiä pyöräretken päätteeksi. Retki kulki heinä (tai mikä lie korsi) pellon poikki, jossa ei mahtunut springerin kanssa polkemaan (springeri oli eilen ensimmäistä kertaa käytössä, tarkoituksena oli lisätä hieman turvallisuutta rämäpää Momon kanssa pyöräilyyn ja kyllähän tuo ihan asiansa ajoi, tosin sen verran reippaasti Momo veti, että laite odottaa uutta asetamista), joten tytöt kirmasivat pätkän vapaana. Jostain syytä heinä oli ihan hurjan herkullista ja sitä piti vetää niin kauan, että molemmat eivät saaneet enää henkeä kakomiseltaan. Hirveän kuuloista, mutta lopulta henki alkoi taas kulkemaan ja päästiin jatkamaan lenkkiä normaalisti. Kotiin päästyämme Tara alkoi kuitenkin piereskelemään _ihan_ taukoamatta, tunnin päästä meidän pieni työhuone oli kuin kaasukammio. Arvata saattaa mitä oli ensimmäisenä mielessä ja olinkin jo ryntäämässä lääkäriin ihan varmuuden vuoksi. Päätin kuitenkin antaa ensin iltaruuan, kun joskus syöminen auttaa Taran vatsavaivoihin (ja jos ruoka ei maistu, niin sitten viimeistään ei aikailla lääkäriin lähdön kanssa), ja onneksi niin kävi tälläkin kertaa. Tänään Minna kertoi, että Hemmo oli saanut eilen ihan tismalleen samanlaiset oireet samaiselta pellolta. Taidetaan siis välttää peltoa ainakin jonkin aikaa...  

Momo oli kolmikosta ainoa, joka ei näyttänyt kärsivän heinän syömisestä lainkaan (ja nyt sitten tietenkin hysteerisenä miettii, että mihinkähän se kaikki ilma on hävinnyt..) Mutta ei se kyllä muuten ihan ole oma itsensä ollut. Ei ole nyt kohta kolmeen viikkoon vetänyt lenkillä (iso ihme), on himppusen vetämätön treenatessa, pyörälenkillä kiskoi vain osan matkaa, eikä edes Hemmon tapaaminen pitkästä aikaa innostanut sen kummemmin riekkumaan. Outoa, kun ei tuo muuten vaikuta millään tavalla kipeältä tms. Pitää varmaan vaan jatkaa seurailua, kun ei viitsisi taas kasvattaa mainettaan hysteerisenä omistajana ja kiikuttaa tuota lääkäriin olemattoman kohtutulehduksen vuoksi...

Treenattiin päivällä ihan pikkaisen, kun kesken gradun pakertamisen tajusin yhtäkkiä (kertoo jotain keskittymisen tasosta itse asiaan ;), että tokomestikseen ei ole kuin viikko aikaa ja meidän liikkeet on ihan kesken. Ajattelin kokeilla kaikki uudet liikkeet läpi, jotta tietäisi mihin suuntaisi tehotreenit ennen koetta. Meidän periviholliset kuitenkin keskeyttivät treenit ennenkuin ehdittiin tehdä kaikki mitä piti.

Ensin ruutua - molemmat tytöt olivat vallan taitavia (tosin tuossa lähiparkkikselle ruutuun suunnistaminen on varmastin moninverroin helpompaa kuin isommalla, pitää siis testata jossain välissä myös kunnon kentällä), eikä siis jääty hinkkaamaan tätä. Mukana oli tällä kertaa tunnariteline, jossa kapulat olivat suorassa rivistössä ja yllättäen molemmat suorittivat useamman toiston ihan älyhienosti. Meinasi oikeasti tulla melkein tippa linssiin etenkin Taran menoa katsellessa - ja samalla lähetin monta kiitollista ajatusta Nooran suuntaan :D. Luoksetulossa Momo taas ennakoi, vaikka yritin olla takapalkan kanssa todella huomaamaton - tätä ei kyllä saada ikinä varmaan kuntoon *huokaus*, mutta edelleen otan mieluummin ennakoinnin kuin reikä päässä läpijuoksun :D. Taran metallinouto oli myös varsin mallikas, vaikka kolahti kovaäänisesti asfalttiin, mikä on aiemmin vähäsen häirinnyt meidän herkkistä. Momolle en ehtinyt metallinoutoa kokeilla, kun tässä vaiheessa jouduttiin keskeyttämään treeni. Ne pirun ampparit kun riehaantuivat ihan täysin palkkana olleista lihapullista eivätkä oikeasti jättäneet meitä rauhaan millään - pelottavat lihansyöjäampparit *hrr*. Paettiin siis vauhdilla paikalta kesken treenin.

Illallakin käytiin vielä jalkkiskentällä pikkaisen tokottamassa sateessa (=ei takuulla ole amppareita). Tällä kertaa mukana oli isompi tunnariteline ja Niko vei oman koemaisesti paikoilleen. Taralla oli vähäsen ongelmia olla perusasennossa niin, että mamma oli väärinpäin, Momoa ei näyttänyt haittaavan lainkaan. Molemmat tekivät ihan esimerkilliset tunnarit, nyyhkis <3. Tara sai useampia ruutuja, osassa Taran ylitsevuotava into vaikutti hiukan keskittymiseen ja paikan löytymiseen, pääasiassa kuitenkin aika jees. Momon ruutu oli ensimmäiseen suuntaan erinomainen (otettiin kerran jopa ihan koemaisesti ekaa kertaa, eikä näyttänyt olevan ongelmia), kun taas toiseen suuntaan oli vähäsen epävarma lähdössään, mutta meni kuitenkin oikeaan paikkaan, vaikkakin istui kun käskin seisomaan. Vaiheessa siis ollaan tämän(kin) osalta. Luoksetulo sitävastoin meni oikein hienosti, ei ennakoinut mutta pysähtyi tosi nopsaan - ihanaa! Metallinoutokin otettiin ja nousihan se ulkonakin, vaikkakin vinkunan säestämänä. Tämäkin on siis pohjimmiltaan aika epävarma liike. Kaukoja en jaksanut ottaa kummankaan kanssa, eli ihan kaikkia liikkeitä en saanut tämän päivän aikana käytyä läpi. Mutta tämän päiväisen perusteella joudutaan kyllä treenaamaan oikeastaan kaikkia uusia liikkeitä aika tehokkaasti, jotta ne sujuisivat edes treenatessa joten kuten.  

Erityisesti onnistuneiden tunnaritreenien jälkeen kyllä "pikkasen" harmittaa, kun tuli ilmoitettua Momo Taran sijaan tottelemaan. Taralla muut(kin) liikkeet ovat paljon varmemmin hanskassa ja Momo tuli ilmoitettua vain siksi, etten uskaltanut sotkea Taran tunnaria enää enempää - mutta jos se nyt alkaa sujumaan, niin... Noh, onhan meillä aikaa testailla itseämme myöhemminkin ja ehkä on vain kiva, että saa osallistua vailla minkäänlaisia tulostavoitteita tai paineita.