Sunnuntaina uhmattiin jälleen hellettä ja lähdettiin aamusta juoksemaan. Matkaa kertyi noin 6 kilsaa 35 minuutissa. Sen verran kuumasti aurinko porotti jo seiskan jälkeen, etten tuon pidempään uskaltanut juosta, vaikka kovasti olisi tehnyt mieli. Varsinkin Momo huolestuttaa, kun se tasaantuu hellelenkin jälkeen paljon hitaammin kuin Tara - sormia taas kovasti syyhyttäisi hurauttaa se kaljuksi... Mutta positiivista oli se, että Tara oli ihan alusta asti innoissaan mukana, vaikka joutuikin jolkottamaan hihnassa. Muutakin hauskaa Tara tarjosi matkan ratoksi -  käsken sen aina tuolla uudella (asfaltti) tiellä juostessa siirtymään omalta puoleltaan (vasemmalta) pientareelle (oikealle), etteivät jalat kärsisi tarpeettomasti kovalla asfaltilla juoksemisesta. No, tällä kertaa Tara siirtyi uudelle tielle päästyämme ihan oma-aloitteisesti omalta puoleltaan pientareella ja juoksi siinä niin kauan, että tultiin Kilon hiekkateille, jossa sitten taas vaihtoi ihan oma-aloitteisesti puolta. Mamman pikku älykkö <3.

Eilen illalla oltiin briarditreeneissä Luukissa. Tara sai ensin tokotella parkkiksella. Aloitettiin seuraamisenpaikan hinkaamisella - hankalaa ja melkoisen toivotonta (kun ohjaajallakin on kaiken muun lisäksi omatkin pakkoliikkeensä, joista pitäisi päästä eroon ;). Seuraavaksi ruutua, jossa Taralla oli hienoisia vaikeuksia osua oikeaan kohtaan (meni joka kerta vasentareunaa pitkin ja sieltä koukkasi keskelle kun bongasi alustan). Taran kanssa olen luultavasti tehnyt sen mokan, että otin aikoinaan aivan liian aikaisin alustan pois, eikä oikea paikka ole päässyt ikinä hahmottumaan sille oikein. Mutta uskoisin, että tällä tavalla päästään vihdoin eteenpäin. Lopuksi vielä kaukoja ajattelematta liikkumisia, vaan kokeiltiin vain mitä Tara sanoo, kun joku seisoo ihan takana (Annan kanssa joku aika sitten treenatessa häiriintyi niin, ettei noussut lainkaan). Annamarin läsnäolo ei kuitenkaan näyttänyt häiritsevän herkkistä lainkaan.

Momo pääsi sitten tekemään tottista. Ensin otettiin ilmoittautuminen Tonnin kanssa - ei Momoa näytä tuttu kaveri vieressä kiinnostavan lainkaan, pitäisi kaapata jostain joku täysin vieras koira ilmoittautumistreenikaveriksi (ainakin ennen tokon paikallamakuuta Momo ottaa jokaikinenkerta häiriötä vierustovereista). Sitten lyhennetty kaavio seuraamista, luoksetulo ja henkilöryhmä. Ei mitään sen kummempaa ongelmaa - ainakaan mitään mihin jaksaisi puuttua. Sitten hypytin itse rinnalla juosten typistetyllä metrisellä (oiskohan 70-80 senttinen), tällä tavalla meni ihan kivasti yli ilman räpiköintejä. A:n kiersi, kun välimatkaa esteeseen oli ehkä 5 metriä. Seuraavilla meni yli, mutta hiukan epävarmuutta touhussa oli koko ajan (ja muutakin sähläämistä). Eteenmenossa Tauno oli ystävällisesti lainannut Momolle rakasta jalkapallon rähjäänsä, eka kerta kun eteenmenossa oli joku muu palkkana kuin pallo. Korjailtiin järkkyä edistämistä pyörimällä ja saattelin Momon tosi pitkälle, kun oli sellainen tuntu ettei se tajua palkasta mitään. Irti päästyään lähti suoraan jalkapallolle, mutta pallolla ilme valahti - "mikä ihme roska täällä oikein on!?!!" Ja pallo jäi niille sijoilleen. Oli sitten pakko tehdä uusi yritys omalla pallolla ja se menikin ihan mallikkaasti (tosin pieni tennispallo hukkui korkeaan heinään ja Momo juoksi sen ohi - löytyi vasta kun mamma tuli hätiin). Kaikenkaikkiaan mukavat treenit, oli hauskaa pitkästä aikaa nähdä Myyttiä, Taunoa, Milliä ja Tonnia treenaamassa - ja tietty juoruta :D.

Momo hyppimässä (ohjaaja ainakin on vietissään...):

(pikkaisen voisi miettiä sitä lelun paikkaa...)

Ja tärähtänyt eteenlähetys:

Loput kuvat löytyvät täältä: http://kuvablogi.com/blog/13378/27/

Tänään aamulla herättiin sen verran aikaisin, että uskaltauduin Taliin hyppyyttämään tyttöjä. Tosin kuuma tuli kuitenkin. Momo sai yhden luoksetulon, ei ongelmaa. Sitten hyppyytin sitä samoin kuin eilen, mutta oikealla metrisellä - nyt kosketusta tuli taas niinkuin yleensä metrisellä - plääh. A sitävastoin meni jokaisella toistolla täysin mallikkaasti, oli välimatka mikä tahansa. Luultavasti eiliset A ongelmat johtuivat uudesta esteestä, jokainen uusi este on aina vähäsen vaikeampi kuin omat tutut. Ja eteenmeno oli ihan hurjan nätti (tosin alun edistämistä jouduttiin pyörimään pois hyvän tovin...). Tara sai vauvaesteellä hyppynoutoa, hienosti meni, vaikka jotenkin matalasti hyppää, kun joka kerta otti hienoisen kosketuksen esteen harjakseen. Ei onneksi kuitenkaan haitannut menoa lainkaan. Sitten otettiin ruutua luoksetulomerkit vieressä kuten eilenkin. Takapalkkaa en voinut laittaa lainkaan, kun ärsyttävät lihansyöjäampparit hyörivät kiihkoissaan jo pelkän kupin ympärillä - ei olisi kovinkaan hyväksi treenille jos Tara söisi lihapullien lisäksi muutaman ampparinkin.. Ruudussa oleva alusta selvisi jostain syystä ilman ampparikiinnostusta, joten palkka oli siellä joka kerta ja takapalkka tuli mammalta. Tällä kertaa meni tosi nätisti oikeaan suuntaan ja iloinen ilmekin säilyi vaikka joutui hakemaan osan palkasta suoraan mammalta :).   

Ai niin, tänään tupsahti postiluukusta tytöille muutama uusi panta (salainen paheeni, kaapissa on melkein käyttämättömänä lukuisia erilaisia pantoja, mutta aina haksahdan uusiin - vähän kuin kenkien kanssa :).

Taran panta:

Momon panta:

Pehmeät pinkit englanninlakumaiset talvipannat molemmille: