Tiistaina käteen tarttui koiranruokaostosten yhteydessä uusi narupallo, sellainen missä pallo on kumia. Ensin pallo ei saanut kovinkaan innokasta vastaanottoa - pallo kun oli molempien mielestä vähäsen ällö, eikä siitä niinollen voinut mitenkään ottaa kiinni (siis vallan erinomainen idea ostaa kuminen pallo, kun tiedossa oli, että kaikki meidän kumiset lelut ovat saaneet rauhassa jäädä pölyttymään lelukoriin). Naru taas oli niin ohkainen, etten voinut antaa tyttöjen kiskoa siitä (ja kumisen pallon hakkaaminen päähän puoleltatoiselle ei nyt muutenkaan voi tehdä kovinkaan hyvää aivotoiminnalle ;). Päätin kuitenkin olla luovuttamatta, ja tiistai-iltana sitten möngittiin tyttöjen kanssa lattialla totutellen uuteen leluun. Momon saikin tosi nopsaan (saaliilla ja niin ettei antanut mahdollisuuta ottaa muualta kiinni kuin pallosta) innostumaan ottamaan pallosta kiinni. Tara ei moiseen suostunut, vaikka kuinka yritin - Tara antoi tasan kaksi vaihtoehtoa, joko saa riepotella narusta tai sitten mamma saa leikkiä lelullaan ihan keskenään.

Tänään käväistiin aamulla pikaisesti leikkimässä ja vähäsen tottelemassa tuossa viereisen koulun kentällä. Ensin Taralle seuraamisenpaikkaa uudella lelulla. Tara jostain syystä sekosi ihan täysin lelusta (vaikkei edelleenkään suostunut ottamaan pallosta kiinni) ja jotenkin tuolla pallolla oli paljon helpompi saada paikkaa oikeaksi (juuri sopivan kokoinen, ei liian iso eikä liian pieni, eikä aiheuttanut niin pahasti kontaktin katoamista kuin nami pään vieressä). Muutama kakekin tehtiin pallon kanssa. Eka yritys meni ihan kunnon etenemiseen, mutta toisella yrittämällä ei liikuttukaan enää yhtään. Momon kanssa jatkettiin palloleikkejä, nyt Momo jo välillä ihan itsenäisesti korjasi otteensa palloon narusta ja ote pallosta oli tosi pitävä. Tästä taitaa tulla meidän uusi suosikki! Pikkaisen seuraamisia etenkin oikealle ja muutama perusasentoon tulo, josta suoraan vapautus. Ja viimeiseksi eteenmeno vain muutaman metrin saattelulla. Ja sinne se meni, suoraan, nopeasti ja häiriintymättä vaikka juoksi suoraan kohti ihanaa räkyttävää pikkukoiraa (oli aidantakana, joten uskalsin ottaa riskin)! Hieman hitaampi vauhti näyttää olevan tällä uudella tavalla kuin vanhalla, mutta ihan riittävä meille ja toivottavasti maahanmenokin on sitten jossain vaiheessa helpompi opettaa vähän matalammassa innossa.

Mukavan raikkaan sadekuuron virkistäminä käväistiin iltalenkin yhteydessä taas uudella kentällä, nyt Kilon koirapuiston viereisellä melko isolla kentällä. Tara sai tehdä (taas ;) seuraamisen paikkaa, joka tällä kertaa meni vaihteeksi ihan hyvin ja yhden maasta-seisomaan kaken. Momolle vähäsen istumista (jee, se on ihan oikeasti nopea kokoajan!) ja yksi eteenmeno. Kun oli uusi kenttä, jonka pituuskin tuntui hurjan pitkältä, "saattelin" Momoa vähäsen pidempään kuin aiemmin. Momo kuitenkin "hytkyi" melkein alusta asti siihen malliin, että olisi varmaan voinut päästää aiemminkin, mutta ajattelin ottaa varman päälle, kun ollaan niin hyvin edistytty. Ja hienostihan tyttö meni, ihan suoraan ja rivakkaan.

Loppumatkasta saatiin kestää oikein kunnolla mopokohtaamisia ja viimeinen niitti hermoille oli, kun jotkut älyn riemuvoitot hurjastelivat "meidän" pellollakin - eipä uskalla sitten sinnekään mennä enää täysin levollisin mielin. Tällä viikolla ollaan törmätty mopoihin myös pururadalla ja muilla hiekkateillä, joissa on useampiakin mopokieltomerkkejä - eipä yhtään tekisi mieli tehdä jotain jäynää noille kiusankappaleille, harmi vaan, että kaikki energia menee kohtaamisten aikana tyttöjen hillitsemiseen... Muuten tämä päivä on ollut vallan mainio - gradu on edennyt kivasti ja sain yllättäen työtarjouksen alkavaksi sitten kun valmistun (mikäli se tapahtuu tämän vuoden puolella ;).