Tänään oltiin elämämme ekoissa pk-kisoissa Raisiossa. Ikinä ei ole jännittänyt niin paljoa kuin matkalla koepaikalle - ei oikeasti tajua mitä/miksi sitä pitääkin jännittää itsensä ihan kipeäksi harrastuksen vuoksi. Onneksi Rita oli mukana henkisenä tukena (ja tietty kuskina ;), yksin olisin varmasti kääntynyt takaisin kotiin jo reippaasti ennen Raisiota.  

Ensimmäisenä oli jälki ja siihen meidän pk-uramme sitten tyssäsikin ennenkuin ehti alkaakaan. Ja kuten arvata saattaa, ei tyssääminen johtunut Momosta vaan hermoheikosta mammasta. Janalta Momo otti ensin takajäljen, mutta uudella lähetyksellä lähti hienosti jäljelle (tuomari oli kommentoinut Ritalle, että koira jäljestää todella hienosti, mutta ohjaaja taitaa olla ensimmäisessä kokeessaan, niin hermostunut se on...). Jäljesti tosi nätisti, teki ensimmäisen kulman ja nosti kepin. Sitten mentiin (muka) tosi pitkän aikaa vain suoraa kunnes Momo ylitti ojan. Tässä loppui usko, koska olin useampaan kertaan kuullut, ettei alokasluokan jälki voi ylittää ojaa tai tietä. Päättelin siis, että Momo on varmasti jäniksen, peuran tms jäljellä (ohitettiin useampia erilaisia papanakasoja) ja remmoin sen pois jäljeltä. Ja mikä hienointa, käskin sen takaisin siihen suuntaan mistä tultiinkin... Sen jälkeen mentiinkin ihan miten sattuu pitkin ja poikin metsää... Kolme keppiä taskussa ja hermostuneena Momoon (kun se muka lähti riistan perään...) heitin Momon autoon ja läksin yksinään metsään - yllättäen en onnistunut ilman Momoakaan jäljestämään itse ;). Otettiin reilusti yliaikaa ja kun selitin mitä oli tapahtunut (että huomasin meidän eksyneen jäljeltä, kun Momo ylitti ojan), sain kuulla, että jälki kyllä kulki ojan yli.

Jos en tästä opi, niin sitten en mistään.

Jokatapauksessa, fiilikset olivat siinä vaiheessa niin "korkealla", että keskeytettiin koe siihen. Tuloksena 36 pistettä janalta. Momo rukka :(.

Jäljeltä rempomisen jälkeen Momon päivä vain parani, kun se sai viettää kuuman päivän autossa tekemättä mitään. Taisi päivän (ainoana) valopilkkuna olla uintireissu Otson kanssa - kerrankin Momo vielä ui tosi nätisti jonkun toisen kanssa <3.  Kamalasta jälkimorkkiksesta huolimatta pitkä päivä kului muuten tosi kivasti Ritan, Nooran ja Annamarin seurassa, eipä tuollaista päivää olisi yksin jaksanut millään.