Tänään oli taas jälkipäivä. Alkaa pururadan metsistä loppumaan paikat, mutta löydettiin sentään melko tuoreen näköinen paikka tämän päivän jäljelle. Pikkaisen lyhyt se oli, ehkä noin 150 metriä, eikä leveyttäkään ollut kulmia varten, mutta helppojahan meidän pitikin tehdä. Eli pelkkää suoraa (mausteena taas maastosta johtuvia siksakkeja) neljällä kepillä. Vanheni himppasen päälle puoli tuntia. Maasto näytti mukavan helpolta, mutta kun pääsi polkemaan, tuli vastaan kaatuneita puunrunkoja ja risukkoja, joita ei päässyt edes kiertämään, vaan oli pakko kahlata läpi. Toisaalle tein yhden janaharjoituksen, noin 20 metrin janalla, yhdellä kepillä.

Jälkien vanhetessä tein esineruudun, noin 50 metriä syvä, mutta leveyttä maksimissaan 10 metriä. Taralla sukka takareunalle ja keskelle rievunpalanen. Ihan mielenkiinnosta kumpi nousee ensin. Arvaukset osuivat kohdilleen, kun Tara paineli suoraan taakse. Takaisintullessa törmäsi riepuun ja jäi hetkeksi ihmettelemään, mutta ei kuitenkaan vaihtanut. Kun lähetin uudestaan, oli unohtanut koko rievun olemassaolon ja pyöri ruudussa pitkään ennenkuin, ihan kuin vahingossa, törmäsi riepuun uudestaan. Mistäköhän tuokin johtui. Momolle esineet samantyyppisesti ja Momokin nosti ensin takarajalla olevan esineen. Seuraavalla lähetyksellä lähti innokkaasti, mutta keskenkaiken tuli kakkahätä (ei ollut malttanut tehdä lenkin aikana tarpeitaan taas ;). Kun tarpeet oli suoritettu, uusi lähetys ja hienostihan se toinenkin esine tällä kertaa nousi. Huolimatta siitä, että pk-liivit roikkuivat kaulassa niin, että Momo oli kompastui jokatoisella askeleella niihin. Jäivät ilmeisesti johonkin kiinni ja nyt ne ovat ihan käyttökelvottomat. Vähän huono aika hajoamiselle, mutta hienosti ne palvelivat monen vuoden ajan (olivat vielä Blancon vanhat, joten tiedä sitten kuinka kauan olivatkaan palvelleet :).

Sitten jäljelle. Momo lähti taas tosi vinoon, niin vinoon että oli pakko korjata. Sitten meni hienosti suoraan jäljelle, mutta taas sama ongelma, ihan kuin jälki olisi kadonnut melkein heti sen löytymisen jälkeen (jollain tavalla pitäisi nyt puuttua tähän ongelmaan, kun vaan tietäisi, että miten...). Muutama "jälki"-käsky ja Momo kuitenkin tarkensi takaisin jäljelle ja sen jälkeen meno olikin taas ihan hurjan hienoa. Menoa ei haitannut edes se, että Momo joutui pariin otteeseen hyppäämään puunrungon ylitse ja räpiköimään ihan kunnon risusavotan läpi. Ja mikä ihaninta - ihan jokaikinen neljästä kepistä nousi ilman minkäänlaisia apuja! Eipä tullut yhtään hyvä mieli :D. Jätin herkkupurkit jäljelle ja käytiin Taran kanssa noukkimassa ne merkkien kanssa pois. Yhtä hyvin nousivat nämäkin :).

Janaharjoitus ei ollutkaan sitten niin ihana. Oma vika (koskapa se ei olisi ;) tosin. En millään muka löytänyt jäljenalkamismerkkiä ja lähetin Momon hurjan paljon lähempää keppiä kuin oli tarkoitus. Pikkaisen sähellykseksi meni, mutta kepin Momo nosti tälläkin kertaa ihan hurjan hienosti ihan itse!

Hirmuisesti teki mieli tehdä vielä yksi janaharjoitus, mutta kun siinä touhutessa oli tullut yhtäkkiä tosi kuuma, en viitsinyt kiusata Momoa sen enempää, vaan lompsittiin tyttöjen kanssa pieni lenksu päättyen kunnon kokoiseen kuraojaan. Siellä tytöt saivat takaisin kuumuuden viemän energian, ja taisi lisäksi tulla pikkaisen hepulienergiaakin, jonka voimin jaksoivat riekkua metsässä kunnes olivat melkein kuivia taas. 

Ennen kotiinmenoa vielä yksi eteenmeno Momolle (ihan hurjan hienosti meni taas, on se vaan ihmeellisen hyvin toiminut tuo uusi tapa!) ja Taralle seuraamisen paikkaa. Palkkana Taralla oli tyttöjen tyhjä vesipullo, kun muuta palkkaa ei ollut (kaikki olivat repussa, joka taas oli kentän laidalla Momon eteenmenopaikkaa merkkaamassa). Hyvin näytti tyttö toimivan tuollakin :D.