Tänään aamulla lähdettiin kuuden aikaan jolkuttelemaan, mutta kun jo heti kotioven jälkeen törmättiin pariin pupujussiin, päätin jättää kunnon lenkin väliin ja mennä vaan tuohon koulun kentälle vähäsen tottelemaan. Tara oli taas ihan täpinöissään kumipallolelusta (josta ei tosin edelleenkään voi ottaa kiinni kuin narusta;), vähän liikaakin kaukoille - eteni ihan kamalasti tänään, hissittäminenkään ei auttanut. Seurautin sitten vaan pikkaisen ja otin istumista. Muuten vaan leikittiin palloilla ja pidettiin kivaa. Momon kanssa meinasi mennä hermo. Tosi nätisti se totteli (ihan muutaman vauvaistumisen ja muutaman askeleen seuraamisia otin), mutta heti kun ei mitään tapahtunut, tuijotteli kentän laidalle pupujen perään. Leikkimisestä ei sitten tullut oikein mitään, Momo saalisti kyllä palloa hyvin, mutta muuten oli sen verran pupujen lumoissa, etten uskaltanut kovinkaan pitkään pallotellakaan. Eteenmeno oli jälleen tosi mallikas, mutta nyt pelkään sitä, että omasta "päästän, en päästä" -jahkaamisesta on kohta muodostunut rutiini, eikä Momo lähdekkään ilman sitä liikkeelle. Pitää seuraavaksi uskaltaa kokeilla ihan ilman minkäänlaista ennakoivaa kosketusta.    

Puolen päivän aikaan taas Annamarin poppoon kanssa jäljestämään samoille kulmille, mutta vähän eri paikkaan. Esineruutukin kuului tämän päivän ohjelmaan. Momo sai jälleen kokeilla vieraalla esineellä ja tällä kertaa nousi hienosti! Toista ei edes yritetty. Momo työskenteli hienosti ja mikä parasta, ei tehnyt tarpeitaan ruutuun tällä kertaa ;D. Jälkikin oli jälleen vieras, viisi keppiä ja kaksi (?) kulmaa. Kuivaa maastoa ja auringon paistetta. Vanheni tunnin verran. Annamari oli kävellyt jäljen normaalisti, eikä "kuopien" maata, mistä itse en ole vieläkään päässyt eroon. Pikkasen siis jänskätti miten meidän käy, mutta Momo meni ihan tosi nätisti, vaikka välillä jälki kulki oudon ryteikönkin poikki! Tosin jäljen lopussa alkoi näkymään merkkejä väsymisestä ja tarkkuuskin alkoi kärsimään. Ja taas ihan kaikki kepit nousivat ilman apuja! Annamarin mielestä mentiin kuitenkin sen verran hitaasti (etenkin kepeistä palkkaamiseen ja niiden jälkeiseen rauhoittamiseen menee reippaasti aikaa), että on siinä ja siinä riittäisikö aika. Silti, kyllä olin ylpeä mamman pikkuisesta <3.

Illalla sitten vielä briardien tottistreeneihin. Sen verran väsynyt olin, ettei kamalasti olisi ollut intoa, mutta kun Tara ei ollut päässyt kuin lyhyille lenkeille ja oli ihan täynnä energiaa, kampesin itseni liikkeelle vielä kerran. Matkalla Tara näytti mammalle miten siinä käy jos häntä näin laiminlyödään useampana päivänä putkeen - huomasin omaavani kaksi kiskovaa ja korvatonta öttiäistä remmien nokassa yhden sijasta. Nooh, se sallittakoon - mamma on ihan samaa mieltä, ei ole reilua touhuta vain toisen kanssa. Itse treeneistä oli juuri sen verran hyötyä kuin oletinkin siinä motivaatiotasossa. Saatiin kuitenkin henkilöryhmätreeni (huojentavaa, ettei Momo ottanut ihmisistä nyt lainkaan häiriöitä, vaikka ne liikkuivatkin) ja ilmoittautumistreeni Vilin kanssa. Näön vuoksi yksi luoksetulo kokonaisena liikkeenä ja pitkästä aikaa tasamaanouto. Luoksetulon loppu meni säheltämiseksi, mutta en jaksanut alkaa korjailemaan. Noudossa ei mitään huomauttamista. Eteenmenossa hannasin taas kuten aamullakin, pitää seuraavalla kerralla oikeasti yrittää pitää näppinsä erossa Momosta ja vain uskaltaa katsoa mitä tapahtuu jos sen lähettää ilman valmistelevaa koskettamista. Taran jouduin treenaamaa aika pikaiseen, kun ei huvittanut jäädä yksin kentälle, mutta saatiin kuitenkin pikkaisen leikittyä narulelulla ja otettua kaukoja. Intoa oli kyllä ihan hirveästi liikaa tälle liikkeelle ja tehtiinkin pääosin rauhoittumisharjoituksia, että malttoi olla ennakoimatta/etenemättä.

Huomenna ei kyllä tehdä yhtään mitään muuta kuin lenkkeillään aivot narikassa :).