Koska aamuinen kirmailu jäi vähäsen vajaaksi, lähdettiin iltalenkillä juoksemaan. Koko päivän oli satanut lähes kaatamalla ja vaikka sade oli tauonnut niin jäljellä oli hurjasti kosteutta ja sumua. Tuntui olevan täydellinen juoksusää tällaiselle kaappiastmaatikolle - ihan kuin kunto olisi noussut potenssiin tuhat ja juostiinkin sen verran lujaa, että vaikka lisäsin lenkkiin lisämatkaakin, oltiin kotona nopeammin kuin normaalisti. Ja mikä parasta, ei törmätty yhteenkään mopoon! Eilisen ja tämän lenkin perusteella on ollut kiva huomata, että Tara on alkanut tykkäämään (remmi)juoksulenkeistä. Juoksee iloisena edessä tai rinnalla, vaikka joutuukin olemaan hihnassa. Momolla taasen oli vauhti päällä, vaikka saikin tänään tyytyä normihihnaan ja tavallisiin valjaisiin (helpompi hallita mopokohtaamisissa...). Oli välillä taas sellainen "hei me lennetään" olo - ihanaa :D.