Ilma oli vaihtunut yön aikana koleaksi ja sumuiseksi, mutta jälki-innon ajamana lähdettiin kuitenkin lompsimaan urheilupuiston metsiin. Eilisen mopotaistelun karvas mielikuva vielä tuoreena mielessä kaivoin kaapissa pölyttyneen kuonopannankin jälleen käyttöön (tosin eipä siitä mitään hyötyä mopojen, tai edes vetämisen kanssa ollut, mutta tulipahan testattua taas tuokin). Vaikka kello ei kovinkaan paljoa ollut, mopoja oli ihan älyttömästi. Jos jotain positiivista tuosta pitäisi keksiä niin ehkä sitten se, että sainpahan taas kesää varten hyvän peruskurssin mopo-ongelmasta - mikä etäisyys, minkälainen ääni, mikä lähestymiskulma jne ovat kaikista pahimmat (sillä niin uskomatonta kuin se onkin, joissain lähestymiskulmissa Momo ei juurikaan noihin reagoi).

Mutta itse asiaan. Pururadan metsään päästyämme etsin tarpeeksi pitkältä näyttävän metsäläntin ja polkaisin sinne jäljen, johon sain mahtumaan kolme samanlaista janaharjoitusta kuin eilen (eli yksi pitkä jälki, jossa merkittynä kolme lähetyskohtaa ja kolme palkan kohtaa - lähetyskohdan ja palkan väliä ehkä noin 5 metriä ja palkan ja seuraavan lähetyskohdan välillä ehkä noin 10 metriä). Ensimmäinen lähetyspiste oli alle 10 metrin päässä lähetyspisteestä, seuraava hieman pidemmällä ja viimeinen ehkä noin 15 metrin päässä. Palkka sama kuin eilen eli maksamakkaratötteröitä. Tänään kukaan ei hermotustunut ja harjoitus meni ihan jees. Ongelmia tuotti se, että Momo näytti muistavan edellisen palkan paikan ja pyrki sitten sinne (eli takajäljelle...), kääntyi kyllä kun sille sanoi "ei" ja kehui oikeaan suuntaan menemisestä, mutta vähän alkoi epäilyttämään tällaisen harjoittelun järkevyys. Ekalla janaharjoitteella Momo myös pyrki taas vain ohittamaan tötterönsä ja jäljestää eteenpäin. Viimeinen oli taas tosi hieno. Vaikka kaikankaikkiaan ihan jees harjoitus, ei ihan kauhean tyytyväinen olo kuitenkaan jäänyt (kaikenlisäksi Momon nauttiessa viimeistä palkkaansa puskista ilmestyi irtopiski joka sotki sitten kuvioita ihan mukavasti).

Janojen jälkeen tytöt pääsivät temmeltämään vähäksi aikaa metsään ja niitylle (ja taas tuli juoksutettua niitä pitkin vinttarirataa, kun Momon vauhtia oli niin hauska seurata, tosin samalla kävi ilmi, että varmalle ja rauhalliselle paikallaololle tällainen innostaminen ei tee kovinkaan hyvää ;).

Leikkien jälkeen mentiin jalkkiskentälle tekemään eteenmenoja, pallon tiputin taas huomaamattomasti paikoilleen ohittaessamme aidan. Momo meni tosi upeasti! Seuraavaksi koitin sitten maahanmenoa. Pepulleen meni - pysähtyi kyllä ensimmäisestä käskystä, toisella meni istumaan mutta maahanasti meni vasta aika monen karjutun käskyn jälkeen. Seuraavan tein sitten taas ihan normieteenmenon ja se meni onneksi hienosti. Jokin kikkakolmonen tuohon maahanmenoon pitäisi keksiä, tai siis se pitäisi saada varmaksi ja nopeaksi muutenkin, mitä se ei tällä hetkellä ole...

Taran kanssa pelleiltiin pallolla, seurailtiin vähäsen ja tehtiin kaukoja. Seuraamiset tosi nättejä, kaukoissa se sama seiso-maahan ongelma kuin aina.

Nyt sitten odotellaan vilustumista - pikkaisen tuli kylmä (välillä saatiin lyhyt räntäkuurokin niskaamme), kun oli tullut pukeuduttua muutaman viime päivän kelin mukaan.