Aikaistettiin taas hiukan sunnuntaiaamun Hemmolenkkiä ja lähdettiin liikkeelle jo puoli seiskan aikoihin. Herääminen oli tuskaa, mutta kyllä kannatti! Ihan älyttömän kaunista ja rauhallista ja tyypit revittelivätkin vielä ihan kunnolla suurimman osan matkaa (kunnes sitten loppuvaiheessa kaksi pupua juoksi melkein nenän edestä ja Momolla ei enää ollut muuta mielessä kuin pupupaisti). Päädyttiinpä vielä uusille urille Talin golkentällekin, jossa oli erityisen kaunista ja ennenkaikkea hurjasti tilaa tehdä ihan kunnon kokoisia rundeja.

Esteet käytiin tekemässä heti alkuun pois alta. Ensin keskimmäinen A kapulan kanssa. Ei mitään ongelmia. Sitten uskaltauduin jyrkimmälle. Tyhmänä otin heti kapulan kanssa, Momo yritti aluksi sinnikääästi kiertää molempiin suuntiin. Lopulta kun sain sen ensimmäisen kerran menemään yli, se meni yli menomatkoilla, mutta tulomatkoilla se yritti aina kiertää. Lopulta saatiin kuitenkin kaksi onnistunutta ylitystä. Eiköhän tämä tästä.

Sitten uskaltauduin kokeilemaan myös sitä ihkaoikeaa metristä estettä (tähän asti hypitty tokoesteellä), Momo hyppäsi kyllä epäröimättä, mutta kosketti (ihan kuin olisi ottanut vauhtia) estettä sekä meno että paluusuuntaan. En viitsinyt enää yrittää lisää, kun jyrkkää A:ta oli tullut jo tahkottua niin paljon. Seuraavalla kerralla sitten. Hyvä mieli kyllä jäi - nyt ollaan kohdattu kaikki pelottavat möröt ja selvitty niistä vielä hengissä!

Sitten Tara pihalle, aamuruuat ja tunnin päästä takaisin lenkille - tällä kertaa Turvesuolle briardien pk-treeneihin. Taran kanssa en tehnyt muuta kuin lämmittelin sitä välillä leikkimällä ja vähän seuruuttamalla. Momon kanssa treenattiin leikkimistä kahteen otteeseen. Ensin Annamari leikitti (saaliilla) niin, että itse olin paaluna. Seuraavalla kerralla toisinpäin. Momo leikki ihan jees, mutta ei ehkä ihan sellaista intoa tullut saaliiseen kuin normaalisti. Ehkä aamun parituntinen rymylenkki, treenaus ja siihen päälle vielä reipas puolentunnin kävely kentälle olivat verottaneet sitä isointa särmää. Täytyy katsoa ja testata kotona itsekseen/Nikon kanssa ja ottaa lisäksi lelun heittoa tyypiltä toiselle Momon ollessa välissä. Näytti ihan Momon tykkäämältä leikiltä, kun Annamari Milliä leikitti siten, mutta Momon kanssa jäi kuitenkin tekemättä.  

Suurimman osan aikaa tytöt olivat siis puuhun kiinni sidottuina kun muut treenasivat. Kun aamun kaunis aurinkoinen ilma oli vielä vaihtunut koleaan ja sateiseen keliin (ja itse ainakin oli ihan umpijäässä istuskelusta ja ilman kotona odottanutta saunaa en olisi varmaan lainkaan sulanut), piti poislähtiessä yrittää saada niitä vähän lämpeämään - eli siis vapaaksi. Yleensä tytöt ovat sen verran intopiukeina puussa kiinniolemisesta, että lähtevät samantien leikkimään. Tänään ei tietoakaan, ainakaan Taran osalta. Tara vain lönkytti ja lopulta siinä sitten kävikin niin, että Momo lähti jäniksen tms hajun perään korvattomana. Onneksi tuli yhtenä kappaleena takaisin. Kotiin mentiinkin sitten puolijuoksua ja vasta takametsässä pääsivät seuraavan kerran vapaaksi. Siellä Tarakin jo innostui vähäsen juoksemaan - olisikohan sitten kuitenkin päässyt käymään niin, että pitkä aika puussa kiinni olisi kipeyttänyt jalkoja, jotka sitten kävelyn jälkeen vetreytyivät.