Käytiin eilen aamulla yrittämässä juoksulenkkiä Hemmon ja molempien tyttöjen kanssa. Kaikki sujuikin paremmin kuin hyvin (Momo oli jopa ehkä hieman paremmin hallittavissa kuminauhassaan kuin viimeksi), mutta vähän puolenvälin jälkeen Momo alkoi kakomaan ja kun kakominen ei loppunut muuten kuin kävellessä, jätettiin juokseminen väliin ja käveltiin lenkki loppuun. Kakomisen syy jäi lopulta mysteeriksi, mutta koska Momo oli ihan normaali muuten, heitettiin Tara kotiin ja lähdettiin kakaroiden kanssa vielä tuohon viereiseen koirapuistoon purkamaan patoutunut riekkuenergia. Vähän aikaa viitsivät remuta, mutta koirapuiston aidat litistivät tunnelman aika pian ja homma meni nysväämiseksi. Hemmo ehti kuitenkin tässäkin ajassa löytämään Momosta aivan ihanan uuden puolen - hörökorvat. Niitä piti käydä pikkaisen näykkimässä ja vetämässä silläki uhalla, ettei Momo arvostanut elettä kovinkaan paljoa :).    

Tänään saatiin Niko houkuteltua viemään meidät metsään (vaihteeksi kaitalammelle) jäljestämään. Momon oli tarkoitus saada taas kaksi jälkeä, toinen Nikon tekemänä ja toinen mamman tekemä. Toisin kuitenkin kävi, koska mamma eksyi omaa jälkeään polkiessaan suon (tai no, ainakin tosi upottavaa se oli ;) keskelle ja jätti jäljentekemisen puolitiehen upottuaan tarpeeksi monta kertaa nilkkoja myöten kylmään veteen. Eipä se sitten lopulta kamalasti haitannutkaan, koska Momo jäljesti Nikon tekemän jäljen kerrassaan UPEASTI! Janan (noin 10 metriä) selvitti hienosti, jäljesti todella varmasti ja häiriintymättä (vaikka liina jäi useampaan kertaan kiinni risukkoihin Momo kiskoi jäljellä eteenpäin kunnes mamma selvitti sotkut). Mikä ihaninta, ei pyytänyt kertaakaan apuja ja nosti kaikki neljä keppiä (viimeinen keppi tällä kertaa aktivointilelun puinen palikka, joka oli täytetty maksamakkaralla - tätä Momo ei kyllä tuonut, vaan jäi lussuttamaan löydöstään) ihan itsenäisesti työskennellen! Yhden yli meinasi mennä, mutta noin puolenmetrin jälkeen kääntyi takaisin, löysi ja toi kepin - edelleen ilman minkäänlaisia jarruttamisia tms! Tänäänkin edettiin rauhoittumisten kautta, niin jäljen alussa kuin aina keppien jälkeenkin ja se selkeästi toimii meillä todella hyvin - kaikki säheltäminen (ja sitämyöten oma hermostuminen ja rempominen...) on tiessään! Momo on kyllä ihan superhieno! 

Taran kanssa käytiin etsimässä jälkimerkit ja kepit hylätyltä jäljeltä, jonka jälkeen tytöt pääsivät kirmaamaan metsään ja uiskentelemaan metsälampiin (Niko oli todella tyytyväinen saadessaan kuskata kaksi rapaista ja ennenkaikkea märkää koiraa takaisin kotiin - saa nähdä koska päästään metsään uudestaan...;).