Momolla on aina ollut hassu tapa valita tasaisin väliajoin pehmolelukokoelmasta joku pehmoinen kaveri suosikikseen. Näitä erityisiä suosikkeja on ollut varmasti lähemmäs kymmenen näiden kolmen vuoden aikana, mutta kaikista rakkaimmat taitavat olla seuraavat kolme: 

Pentuna se oli saku sammakko:

Vähän vanhempana se oli tipu keltainen:

Ja tällä hetkellä se on tikru tiikeri:

Niinä aikoina kun Momo on valinnut jonkun suosikikseen, muut lelut saavat pääsääntöisesti olla rauhassa ja se suosikki etsitään vaikka sohvan alta kun leikityttää. Suosikin kanssa myös mennään nukkumaan ja haetaan mammaa leikkimään.

"mammaaa, älä ole tylsä, lopeta se koneella istuminen ja tule meidän kanssa leikkimään...": 

 

Momo ei kuitenkaan ole kovinkaan uskollinen - jonkin ajan päästä suosikki unohtuu tai se vaihdetaan toiseen. Traagisimmissa tapauksissa suosikista ei jää mitään jäljelle, kun Momo on amputoinut kaverinsa raaja kerrallaan olemattomiin (tikrulla on jäljellä enää pää ja kroppa, joten sen kohtalo taitaa olla jo sinetöity...).

Taralla ei moista hassua tapaa ole ollut. Tara on ollut aina uskollinen ainoastaan luilleen, muuten lelukopasta valitaan mikä tahansa sillä hetkellä mukavan tuntoinen lelu. Tosin silloin kun mamma siivouksen yhteydessä löytää aina kadoksissa olevat kongit sohvien tai kaappien alta, kongista ei luovuta kuin lenkkien ja syömisen vuoksi :D.

 

Ai niin, olihan meillä ihan oikeaa (treeni)asiaakin. Kaivoin tänään kaapista sinne hetkeksi unohtuneen metallikapulan. Ja hyvä, että kaivoin. Momo oli päättänyt tauon aikana, ettei hän kapulaa enää hae. Parilla ensimmäisellä kerralla joutui vaatimaan ihan kunnolla tyypin tuomaan kapulan eikä vaan häröillä. Sen jälkeen Momo kyllä toi tosi nätisti eikä tiputtamisen vaaraakaan näyttänyt olevan. Loppuun taisteltiin ihan kunnolla normikapulasta, meinasi pitkästä aikaa tulla irrotusongelmiakin, sen verran kuumana Momo jostain syystä kävi... Taralla ei ollut kapulan kanssa mitään ongelmia ja haliberneiltä matkittu maksamakkarapalkka toimi paremmin kuin hyvin :D.

Iltapäivällä otettiin sisällä molempien kanssa pikkaisen oman tunnarikapulan hakemista (ilman vieraita kapuloita). Jotenkaan en kyllä usko, että näistä harjoituksista on Taran kanssa kamalasti apua, mutta en nyt keksi muutakaan tähän hätään ja tuntui, että jotain tunnarinkin eteen pitäisi kuitenkin tehdä... Vaikka ei ollut vieraita kapuloita, otin mukaan muutaman vähäsen vieraamman esineen, ettei mene Taran kanssa taas ihan noudoksi. Mukaan pääsivät Nikon lompakko ja kännykkä - sopivan pieniä ja yllättävää kyllä, eivät kamalan useasti eksy omiin käsiini, joten eivät ehkä haise niiiin paljoa minulta kuin joku muu (ja tunnarikapulat oli "muhinut" ritsikoissa pari tuntia, joten niissä oli toivottavasti ihan reippaasti oikeaa hajua) :). Esineiden mukaanotto vaikutti hyvältä idealta, Tara nimittäin meni paljon rauhallisemmin eteenpäin ja haistoi nopeasti muutkin esineet läpi ennenkuin nosti omansa, molemmilla toistoilla (useampaa en uskaltanut edes yrittää, kun meni niin hyvin). Ehkä näin voisi jatkaa, tosin pitäisi löytää jostain vielä vähemmän hajuttomia esineitä rinnalle. Sisällä tätä on selvästi helpompi treenata, kun Tara ei jostain syystä kuumu niin kamalasti. Momolle tehtiin samanlaiset treenit. Momo suuntasi suoraan hakemaan omansa, eikä pahemmin muista esineistä välittänyt ja pyrki tiputtamaan kapulan jalkoihin, kun palkkana oli maksamakkara eikä taistelu... Tiputtamisesta huolimatta treeni tuntui muuten hyvältä. Näitä pitää nyt innostua tekemään molemmille paljonpaljon useammin!

Iltalenkin yhteydessä (kun saatiin houkuteltua Niko mukaan) treenattiin lenkin lopuksi tuossa lähiparkkiksella ruutua eilisillä opeilla. Taralle eka ja vika ruudussa lähetys läheltä ja toka ruutu niin, että siellä oli nami valmiina. Kaikki ihan jees ja jätettiin siihen ilman vaikeutuksia. Momolle eka ja toka ruutu niin, että Niko oli muka laittavinaan kippoon namia - molemmilla kerroilla meni hidastelematta suoraan ruutuun. Viimeinen niin, että Niko laittoikin kippoon namia - edelleen meni nopsaan. Kaikilla kerroilla ehdin myös paremmin ottamaan käännöksen vastaan. Eiköhän tämä taas tästä lähde luistamaan eteenpäin :D.