Eilinen ilta vierähti mukavasti kolleegiossa, jossa viisi tuomarikokelasta koetti saada briardien arvosteluoikeudet ja kaikki viisi ne myös lopulta saivat!

Koska koiria tuli paikalle lopulta yli tarpeen, jäi Momon osaksi olla seuraneitinä Taran "viilettäessä" tuomarilta toiselle. Niko oli varmasti tyytyväinen asioiden saamaan käänteeseen, sillä näin Momon esittämisvastuu ei langennutkaan Nikolle. Momo ja Tara taisivat sitävastoin olla roolijaosta vähemmän tyytyväisiä. Momo olisi selvästi halunnut osallistua touhuun ja Tara taas olisi halunnut olla mahdollisimman kaukana noista ronkkivista ihmisistä. Tara yritti kaikkensa ollakseen mahdollisimman pieni, huomaamaton ja ahdistuneen näköinen, mutta mikään ei auttanut - kerta toisensa jälkeen joutui reppana hipelöitäväksi. Ei Tara muuta kuin päällään väistänyt lähestyviä tuomarikokeleita (ja ensimmäisen tuomarikokelaan todella rajunpuoleisen hampaidentarkastuksen jälkeen lukitsi seuraavien kanssa leukansa tiivisti kiinni), mutta sen ilmeestä näki kuinka ikävältä touhu tuntui :(. Juokseminen oli sentään kivaa - ensimmäisen puolikkaan ympyrän ajan, sitten Tara liukastui kurvissa ja päätti ottaa juoksemisenkin ahdistavana asiana. Oma vika, kun menin itsekkäästi valitsemaan tytöistä Taran esitettäväksi, vaikka tiesin sen inhoavan touhua. Koska yhdistelmä Momo, näyttelyhihna ja nätisti vierellä juokseminen sai kuitenkin aikaan mielleyhtymiä vain ikävistä ja nöyryyttävistä asioista, päätös oli Taran antipatioista huolimatta sillä selvä. Paha, itsekäs mamma! Taitaa olla niin, että Taran kolleegiokäynnit jäävät tähän, sen verran sydänsyrjällään Taran ahdistusta tuli vierestä seurattua (ja onhan tuo tuollaiselle aralle koiralle rankempaa kuin yksi näyttelykäynti, jossa vain yksi ropeltaa ja paljon lyhyemmän ajan - tosin aika epätodennäköistä on, että me eksyttäisiin mihinkään näyttelyynkään, ellen nyt jostain syystä innostu ilmoittamaan Taraa erkkariin).

Momolla sitävastoin seuraneidin roolistaan huolimatta taisi olla lopulta ihan kivaa. Paikalle oli nimittäin saapunut Momon suosikkiensuosikki-ihanuus - Branco poika! Viimeksi ollaan taidettu nähdä alkusyksystä ja tässä välissä Branco olikin humahtanut komeisiin miehenmittoihin. Momo oli kuitenkin sitä mieltä, että Branco on se sama pikkupoika koostaan huolimatta ja pyrki sinnikkäästi putsaamaan "vauvan" korvat kuten aiemminkin, kiinnittämättä ollenkaan huomiota siihen, että tämä "pikkupoika" oli kovin kiinnostunut Momon takapuolesta (mikä yleensä saa Momon kiukustumaan samointein).

Mamman osalta ilta oli myöskin kiva ja etenkin mielenkiintoinen - tuntuu että jokaisessa kolleegiossa oppii itsekin ihan hirveästi uutta!