Ajattelin tänään lenkkeillä vain tuossa golfkentällä ja Kilon metsässä, mutta kun golfkentällä oli liikaa porukkaa ja Kilon metsässä tytöt kehittivät hetken remuamisen jälkeen oudon leikin, jossa kaveria vedetään korvasta niin kauan, että se inahtaa, lähdettiinkin ihan oikealle lenkille. Kilo oli vaihteeksi täynnä porukkaa, mutta urheilupuistossa oli tyhjempää, joten palloiltiin pitkän aikaa pururadalla ja metsissä (näyttää siltä, että vaikka kuinka yrittää päästä ripeästi kotiin gradun pariin, niin kolme tuntia meidän lenkissä menee melkein aina). Huomenna voisi kuitenkin yrittää malttaa ulkoilla vähän lyhyemmän ajan.

Momo oli tänään taas sekä raivostuttavan rasittava että ihastuttavan ihana. Momo raivostutti mamman hermoromahduksen partaalle kiskoessaan huomautuksista huolimatta koko matkan Kilosta urheilupuistoon. Siis mikään ei oikeasti voi olla yhtä turhauttavaa (varsinkin kun Tara raahautuu mielenosoituksellisen hitaasti perässä, koska hänen korkeutensa ei kuuluisi olla hihnassa...). Kaikki unohdettiin kuitenkin urheilupuistossa Momon ihastuttaessa mamman seitsemänteen taivaaseen tullessaan luokse kutsusta, vaikka ihan vierestä lähti jänis (johon Momo näytti ottavan vielä hienon katsekontaktin..) <3. 

Tämä tapahtui hetki sen jälkeen, kun Momo luuli kadottaneensa mamman metsään. Oli aika huvittavaa katsoa pientä briardia etsimässä hätääntyneenä vielä hetki sitten ihan vieressä seissyttä mammaa, mutta vielä hellyttävämpää oli kun Momo vihdoin paikallisti mamman. Voi sitä riemua! Syliin piti hypätä hurjalla vauhdilla ja hampailla kirputtaa hihaa onnellisena. Momon mysteeri ei ole kyllä vieläkään täysin ratkennut - se kulkee vapaana paljon kauempana kuin Tara, se tulee paljon harvemmin tarkistamaan että kaikki ovat vielä paikalla ja se lähtee helposti jo jänisten hajujen perään (puhumattakaan itse niistä liikkuvista pupuista ;). Kuitenkin Momolle on ihan kamalaa jos sen karkoittaa laumasta ja joka kerta jos onnistun eksyttämään Momon lenkillä, Momo huomaa todella nopeasti yhden kadonneen ja sille tulee ihan kamala kiire löytää tiensä takaisin mamman luo. 

Jossain vaiheessa lenkkiä tuli jänisepisodin innoittama kokeiltuakin uutta kikkakolmosta, kun Momo sai vinttikoiraradan niityllä tuoreet jäniksenjäljet nenäänsä ja alkoi totella yhä hitaammin käskyjä. Jätin tyypin paikallemakuuseen ja lähdin pois kiertäen rataa ympäri puiden taakse niin pitkälle kuin näkösuojaa riitti, sitten vapautus. Tyyppi tuli ihan hirveää vauhtia luokse ja pysyipä hyvän tovin rinnalla ja kontaktissa. Kun hajut alkoivat jälleen kiinnostamaan enemmän, tehtiin temppu uudestaan samalla vaikutuksella. Mielenkiintoista ja samalla hyvää liikuntaa tyypeille (no, Tara jolkotteli omaa kiireetöntä vauhtiaan Momon perässä ;).   

Muuten tytöt eivät tänään juuri formuloineet keskenään. Jostain syystä leikit olivat koko ajan rajua painimista (ja sitä korvista vetämistä...) ja formulafiiliksen yllättäessä kumpikin olisi vain halunnut olla jahdattavana. Lopulta tehtiin sitten niin, että mamma juoksi edellä pitkin metsää ja tytöt perässä, hypytti tyttöjä isoille kiville ja juoksutti pururadan jyrkillä reunustoilla ja mäissä tyttöjä ylös alas (tai no, ihan rehellisesti sanottuna meitä juoksi kolme vain ihan alussa, suurimman osan aikaa Momo porhalsi yksin mamman ja Taran antaessa ohjeita ;). 

Lopuksi mentiin jalkkiskentälle ottamaan vielä muutama eteenmeno Momolle (Taralle taas vaan leikkimistä). Ensin jätin pallon huomaamattomasti paikalleen ja touhuttiin ennen lähetystä vähän kaikkea muuta Taran kanssa. Sitten jännityksen vallassa Momon lähetys... Ei kerrassaan minkäänlaisia ongelmia! Meni vauhdilla ja ihan suoraan. Tästä rohkaistuneena ajattelin kokeilla vielä maahanmenoakin liikkeeseen. Eka käskyllä kääntyi (mikä sekin oli jo yllätys :D) ympäri ja tokalla meni maahan - paljon paremmin kuitenkin meni kuin olisin odottanut, joten eiköhän tämä tästä. Loppuun otettiin vielä sitten helppo eteenmeno niin, että vietiin yhdessä pallo paikalleen. Kohta voisi varmaan alkaa kokeilemaan toimiiko liike muuallakin kuin tuossa aidan vieressä...

Mamman kuntokoulu taisi yllättäen olla rankempi kuin olisi odottanut, sillä pitkästä aikaa kotiin laahusti kaksi väsynyttä tyttöä.