Olipas mielenkiintoinen lenkki. Jouduttiin juoksemaan suurinosa matkasta peräkanaa, koska talvikunnossapidosta ei ollut tietoakaan ja tielle oli muodostunut vain aiempien kulkijoiden tekemä kapea kinttupolku. Momon kanssa tuo ei nyt mitään muuttanut, kun se jokatapauksessa juoksee suoraan edessä, mutta Taran kanssa saatiin taas vääntää vähäsen enemmän. Tara kun ei missään nimessä voinut poiketa polulta hankeen juoksemaan, joten jäi sitten taas tien tukkeeksi juoksemaan meidän eteen. Onneksi vauhtia oli ihan loppulenkkiä lukuunottamatta riittävästi eikä tarvinnut kamalasti komennella neitiä pois tieltä. Silti harmitti pikkaisen, kun Taran siirryttyä hetkeksi taakse Momon vauhti oli selvästi nopeampi ilman tien tuketta edessään. Toisaalta ehkä hiukan hitaampi vauhti oli alusta huomioonottaen ihan hyväkin. Jo tällä vauhdilla nilkat muljuivat liukkaalla ja möykkyisellä polulla ihan riittävästi... Loppujäähdyttelyspurttailut takametsässä jäivät lyhyiksi, kun leikit keskeytti eksynyt täti lainafifin kanssa, jotka sitten saatettiin takaisin ihmisten ilmoille.

Juoksulenkin kunniaksi vielä muutama vauhtikuva eiliseltä: