Käväistiin testaamassa Momon luonne tänään Tuusulassa. Tuomareina oli Bengt Söderholm ja Jorma Lankinen. Testiin mentiin uteliaisuudesta ja pikkaisen skeptisin mielin. Mitenkään hurjan suurta luottoa luonnetesteihin en ole omannut, varsinkaan sen jälkeen kun olen niitä useamman videolta katsonut ja "tuomiot" samantyyppisille koirille ovat voineet vaihdella hurjastikin. Mutta yllätyksenä tulikin sitten Momon käytös, ei "tuomiot". Sitä osasin odottaa, että se reagoi voimakkaasti asioihin (Momo kun elää kaiken voimakkaasti, jahtaamisesta ja rakastamisesta lähtien..). Se oli täysi yllätys, että se ei palautunutkaan niistä kuten arkielämässä tai edes MH testissä (jossa tosin palautumiseen onkin ihan eritavalla aikaa). <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Momo oli jotenkin "outo" jo ennen testin alkua (parhaiten outoutta ehkä kuvaa epäluuloinen ja varuillaan oleva – haukkui esimerkiksi tuomareille heti kättelyssä…) ja välillä tuntui kuin olisin vieraan koiran kanssa liikkeellä. Sen olisi vielä ymmärtänyt, jos "outous" olisi ilmaantunut/kasvanut testin yhteydessä, mutta kun Momo oli outo jo ennen ensimmäistäkään "paineellistavaa" tapahtumaa. Me kuitenkin ollaan kuljettu kisoissa ja muissa ihmepaikoissa ilman, että Momo menisi tuollaiseksi, joten tuo jäi kamalasti vaivaamaan.   

Pisteet kuitenkin meni näin:

Loppupisteet                                                                    105 +++

Tosi vaikea ajatella Momoa pehmeäksi (hieman pehmeäksi kyllä) tai "toimintakyvyttömäksi", kun Momo on meillä se joka ei mitään pelkää (pelottavien tapahtumien jälkeenkään) ja joka toimii paljon itsenäisemmin kuin Tara kohdatessaan jänniä juttuja.. Momo menee aina tutkimaan uusia, jänniä juttuja ilman apuja. Kuten eilen työntämällä päänsä sinne putkeen :D. Se ei myöskään tunnu muistavan ikäviä tapahtumia kovinkaan hyvin. Multa voi lenkin aikana esimerkiksi tippua fleksi käsistä useampaan kertaan kun Momo vetää (=kolahtaa Momon kantapäille), eikä Momo ole moksiskaan vaan jatkaa etenemistä heti kolahduksen jälkeen. Tara pehmeämpänä olisi muutaman kolahduksen jälkeen oppinut varomaan vetämästä, Momolla on mennyt kolme vuotta eikä se vieläkään ole oppinut varomaan. Tai kun jostain nurkan takaa ryntää rähisevä koira, tipahtaa jotain eteen tms epämielyttävää – Tara kyttää samassa paikassa hyvin pitkän aikaa ikävän tapahtuman jälkeen, Momo mennä töhöttää ihan normaalisti paikan ohi. Eläinlääkäriin Momo menee aina iloisesti töhöttäen, toisin kuin Tara, joka laittaa jarrut päälle ovella ja josta selvästi näkee hermostuneisuuden. Tara karttaa aura-autoja, koska yksi ajoi meidät ojaan muutama aika sitten pitäen kovaa ääntä. Momo ei reagoinut asiaan tuolloin, eikä näytä myöhemminkään omaavan minkäänlaisia antipatioita aura-autoja kohtaan. Jne, jne. Toisinsanoen Momo ei ikinä arkielämässä osoita mitään merkkejä erityisestä pehmeydestä.

Ehkä Momo tukeutuukin sitten Taraan enemmän kuin olen ajatellut ja siksi käyttäytyi oudosti siskon poissaollessa. Se ei ole paljoa pentuajan jälkeen liikkunut ilman Taraa, joten ehkä ne elää jossain toisiaan tukevassa symbioosissa. Jotenkin se olisi vaan hassua, koska Tara kuitenkin reagoi useisiin asioihin ei-toivottavasti (esim haukkuu juttelemaan tuleville vieraille ihmisille), kun Momo taas noissa tilanteissa reagoi päinvastaisesti (tervehtii iloisesti) Taran reaktioista huolimatta. Ja onhan Momo esim. hakumetsällä toiminut loistavasti ilman Taraa rinnallaan (Sielläkin ongelmat olivat hallinnassa, eivät toimintakyvyn puutteessa - Momolla ei ollut ikinä ongelmia etsimisessä, vaan ongelmia tuli siinä että Momo olisi hakenut samoin tein kaikki ukot metsästä pois kerralla, mamman huuteluista välittämättä ja muutenkin teki itsenäisesti ratkaisuja odottamatta mammalta tukea). Toisaalta monissa muissa asioissa Tara on nykyään tosi varma, joten tiedä sitten. Harmittaa kun testiin ei vapautunut kahta paikkaa, olisi ollut etenkin Momon testin jälkeen mielenkiintoista nähdä mitä tuomarit olisi sanoneet Tarasta (tai miten Tara ylipäätään olisi käyttäytynyt tulla puolet vanhempana ja kokeneempana)…

Toinen juttu on sitten se, että Momolla on ollut tänään maha sekaisin. Herätti aamulla puoli viiden aikoihin ekan kerran ja sitten muutaman kerran joutui kyykkäämään ennen testiä. Ei se kuitenkaan sairaalta vaikuttanut (ihan oma reipas itsensä ennen koetta) ja aamun ekaa lukuun ottamatta muut kyykkäämiset ei ollut löysyydestä huolimatta "kiireellisiä", vaan teki ne vasta pyydettäessä. Päätettiin siis mahasta huolimatta osallistua testiin. Testin jälkeen Momolla tosin pienten päikkäreiden jälkeen tuli kiirehätä, joten tiedä sitten onko kyseessä sittenkin jotain muuta kuin pelkkää vähäsen sekaista mahaa (eilen iltaruokaan lorahti vahingossa pikkaisen reippaalla kädellä rypsiöljyä). Jotenkin vaan uskoisi, että jos Momo pipin mahan kanssa toimii arkielämässä ihan normaalisti, niin se toimisi myös testissä normaalisti.   

Momon oudosta käytöksestä huolimatta testi meni kuitenkin pisteiden osalta toimintakykyä ja kovuutta lukuun ottamatta niin kuin odotinkin. Olin tehnyt aamulla oman "lottorivin" sen mukaan mitä ajattelin Momon olevan ja kaikkien muiden osalta arvaus meni täysin nappiin. Toimintakyvyksi olin laittanut +1 (kohtuullinen) ja kovuudeksi +1 (hieman pehmeä) tai vaihtoehtoisesti jopa +3 (kohtuullisen kova).

 

Video testistä löytyy tuolta:   http://kapsi.fi/~pippin/videot/  ja sieltä "Momo.wmv".   

Alkuhaastattelun aikana Momo kyttää ämpäriä, joka on täynnä keppejä. Alun taistelu on aika tyypillistä Momoa. Tosin olisi innostunut asiasta paljon enemmän, mikäli tuomari olisi tehnyt jotain muuta kuin työntänyt keppiä suuhun – esimerkiksi saaliilla olisi ollut hyvä aloittaa... Momo ei niinkään taistele rajusti, vaan tykkää saalistaa ja saatuaan kiinni lelusta pitää siitä kiinni tiukasti nojaten painollaan vastaan ja saatuaan lelun mieluummin pitää sen itsellään kuin tuo sitä takaisin (tosin "käteen kiinnikäymisleikeissä" ja kapulasta Momo taistelee ihan eri intensiteetillä, mutta noin niin kuin normisti). Siinä ei siis sen kummempia yllätyksiä.

Kelkassa yllätti reaktion kesto. Odotettavaa oli, että Momo reagoi voimakkaasti, mutta yleensä Momo myös palautuu nopsaan. Nyt se jäi vähäsen niin kuin "päälle". Lisäksi Momo yleensä tykkää kaikesta hassusti liikkuvasta, joten oletin sen innostuvan jutusta viimeistään siinä vaiheessa kun kelkka tulee viereen. Innostuihan Momo lopulta kelkkaa vähäsen paidasta ottamaan kiinni, joten pilkahdus sitä "normaalia" Momoa siellä oli, mutta ei paljoa.

Tuomarin hyökkäyksessä (kuten kelkassa ja muissakin) yllätti se, että Momo meni mamman selän taakse. MH testissä Momo pysyi tiiviisti edessä tai sivulla aaveiden liikkumisen ajan, arkena tuollaisia tilanteita ei ole tullutkaan eteen. Luoksekutsuttaessa Momoa näytti yllättäen kiinnostavan kelkan luokse meneminen, en tiedä olisiko mennyt tutustumaan siihen uudestaan ellen olisi hihkaissut uudestaan Momoa luokse.

Tynnyriä taidettiin säikähtää molemmat yhtä paljon, aika lujaa sännättiin alta pois :P. Haalarin ja tynnyrin osalta ei mitään sen kummempaa ihmeteltävää, paitsi kuten kelkankin kanssa se palautuminen ei ollut normaalia Momoa.  

Videolta yllätti Momon into sen lähtiessä nelivedolla pimeään huoneeseen (taas pilkahdus sitä normimomoa), kun sitten huoneessa se into oli tiessään. Kuulin kyllä piilostani, että tuomari toppuuttelee Momon intoa ja höpisee sille, että otetaan vielä releet pois. Sitten ei kuulu pitkään aikaan kuin rapinaa ja sitten ei mitään. Ensin luulin, ettei tuomari saa pimeässä remmiä irti kaulapannasta, kun se on vähän hankalasti kahdessa renksussa kiinni, mutta kun aikaa vain kului aloin epäilemään tätä teoriaa. Kohta kävi ilmi, että Momo oli jäänyt istumaan ovensuuhun, naama meitä kohti, tekemättä mitään. Kutsuttuna tuli ensimmäisen esteen ohi, käytti nenäänsä ja haisteli mammaa toisen esteen läpi (korkea "aita" josta näin Momon läpi), mutta ei tajunnut mistä mamman luo pääsee ihan kunnolla. Vasta kolmannella kutsulla malttoi etsiä aukon ja tuli luokse – tosin hyvin varovasti. Momo yleensä rymistelee mamman ollessa kadoksissa vauhdilla ihan mistä vain, joten olisin odottanut sen tekevän niin myös nyt ja alku siltä videolla näyttääkin. Lisäksi olisin odottanut sen hyppäävän syliin löydettyään mamman, mutta siinä se vain vaisusti heilutteli häntäänsä.

Videon jälkeen jäin miettimään sitä, oliskohan Momo remmin irrottamisvaiheessa olettanut, että sen pitää jäädä istumaan siihen (kuten kotona, jossa remmin irrottamisen jälkeen pitää aina odottaa lupaa mennä sisään) ja siksi lähti liikkeelle vasta kutsusta ja saatuaan hajun/näköyhteyden toisen aidan läpi katsoi jo löytäneensä mamman, eikä siksi tuntenut tarvetta etsiä lähempää kontaktia. Mutta oli miten oli, olisin Momolta odottanut paljon "rymistelevämpää" menoa tuolla.  

Tuomarin hyökkäystä Momo taas ei oikein näytä ainakaan aluksi ottavan tosissaan. Olen joskus nähnyt Momon oikeasti "raivoissaan", eikä se tuossa ihan siltä näytä. Lähinnä vähän epävarmalta siitä, mitä tässä nyt oikein tapahtuu.

Laukauksiin ei videonkaan mukaan reagoinut kuin kameramies, jopa paukkuarka mamma näyttää tosi lungilta :P.

Tuomari sanoo jossain vaiheessa loppukommenteissa, että Momon kanssa ei ainakaan ole ominaisuuksien puolesta helppoa tms. Tuossa vaiheessa ei voi oikeasti kuin nauraa – Momon kanssa kun nimenomaan on niin älyttömän helppoa, ja juuri siitä syystä ettei se muistele pahalla mitään ja menee reippaasti tutustumaan jänniinkin juttuihin. Taran kanssa asiat on ollut aivan päinvastoin ja sen kanssa on koettu näiden osalta se vaikea elämä. Momon kanssa vaikeudet johtuvat lähinnä hallittavuudesta (ne jahtaamiset, vetämiset sekä ylenpalttinen into asioita kohtaan :D), ei ikävien asioiden ylipääsemisestä.

Jos taas koulutettavuuden kannalta ajattelee niin ei me olla Momon kanssa törmätty minkäänlaisiin vaikeuksiin ko. ominaisuuksien vuoksi. Ainoa mitä voisin kuvitella on tietty passiiviseksi heittäytyminen sellaisissa tilanteissa, kun Momo ei oikein vielä osaa "juttua". Kuten nyt esimerkiksi agilityn alku; Momo toimi epämomomaisen vaisusti siihen asti kunnes koki "valaistumisen". "Valaistumisen" jälkeen vauhtia olikin yhtäkkiä sitten liikaakin ohjaajalle (ja se hallittavuus… ;). Toisaalta puomilta tippumiset tai keinun rämähtämiset alas eivät ikinä aiheuttaneet minkäänlaisia kammoja, vaan esteille kiivettiin heti yhtä innokkaasti haavereista huolimatta (toisin kuin Tara esim). Passiivisuus on näkynyt myös siinä, että haukkumista tai tassun antamista (juu, hyvin tärkeä taito ;) en ole onnistunut opettamaan Momolle, kun Momo ei itsenäisesti tarjoa toimintaa jos se ei ymmärrä mitä siltä halutaan, enkä ole keksinyt miten muuten ko. asiat opettaisin. Muutenkin Momo tuntuu oppivan asioita himppasen hitaammin kuin Tara. Toisaalta kolikon kääntöpuolena on hurjan iso plussa; kun Momo oppii jonkun asian, se tekee sen innokkaasti ja usein melko varmasti myös juuri niin kuin on opetettu, huolimatta ympäröivistä tekijöistä. Ja jos tekee virheen, yrittää itse usein korjata tekemänsä virheen (kuten kerran kisoissa hypyn kanssa). Kisoissa ei myöskään tarvitse jännittää paineistuuko Momo jostain tai menettääkö se toimintakykynsä kaikumisen, kolinan, hyttysten, ikävän tuomarin tai auringonpillkujen väärän asennon vuoksi kuten Tara voi tehdä – Momo porskuttaa menemään aina yhtä innolla ja ympäröivästä maailmasta huolimatta nostaa itseään tekemisen myötä. Ei se siis niin kovin vaikeaa Momon kanssa eläminen ja harrastaminen ole :D.

Mutta, sen perusteella miten Momo testissä käyttäytyi, niin en olisi kovinkaan poikkeavia pisteitä sille antanut, ja tämän päivän käytöksen mukaan tuomarit Momoa arvioivat. Jos ei olisi niin paljoa puuhastellut ja kulkenut Momon kanssa voisi tähän myös täysin tyytyä, mutta nyt ei ihan niin helposti onnistu.

Mielenkiintoista yhtäkaikki. Toivottavasti Tara mahtuisi myöhemmin keväällä johonkin testiin, niin saisi arvion myös Tarasta.