Aamulla satoi taas vaihteeksi lunta, joten jätettiin jälkisuunnitelmat tulevaisuuteen ja lähdettiin vain normilenkille urheilupuistoon. Jalkkiskentälle päästyämme tytöt (no Momo, Tara oli vastaanottavana osapuolena) leikkivät niin rajusti, että päätin ottaa Momolle yhden eteenmenon kentän pidemmällä sivulla pahimpien energioiden purkamiseksi. Meni toosi hienosti :). Sitten jatkettiin matkaa ryteikköön ja tytöt painelivatkin korvat hulmuten pitkin niittyä - kunnes pariskunta koiranpennun kanssa ilmaantui niityn laitamille. Lopulta jouduttiin kapuamaan pururadalle, kun pariskunta seurasi meitä kuin hai laivaa minne suuntaan tahansa mentiinkin. Pururadalla juoksutettiin Taran kanssa Momoa jyrkkää mäkeä ylös alas (urpo jaksaa ties kuinka monennen hämäyksen jälkeenkin tulla joka kerta yhtä innokaasti ylös) ja siirryttiin sitten metsään. Olin juuri vapauttamassa tytöt kirmaamaan, kun meidän edestä kiven takaa lähtee pupu hirveätä vauhtia pakoon. Se siitä sitten, tytöt kiinni ja Momon kanssa kontaktiharjoituksia tuoreiden pupunjälkien aiheuttamassa häiriössä, kunnes menetin hermoni ja palattiin pururadalle tekemään fleksilenkki. 

Lenkin jälkeen palattiin jalkkiskentälle pikatreeniä varten. Tehtiin Taran kanssa kaukoja ja ongelma pysyy vakiona: seiso-maahan menee nenästä tosi nätisi, kauempaa ei. Paikallaanseuraamisissa Tara fuskasi, pesuasennot olivat aika syvältä. Vietiin lopuksi Momolle pallo valmiiksi aidan taakse piiloon.

Momo ei tajunnut juttua nyt lainkaan - kahdesti lähetin sen eteen ja molemmilla kerroilla lähti vauhdilla ojan yli vinoon. Sitten meni hermo - ravistus ja uudelleen lähetys 10 metriä lähempää. Menihän se suoraan, mutta hitaasti kuin etana.. Sen verran otti päästä, että alettiin sitten tahkoamaan ihan kunnolla. Momo selkä "väärään suuntaan" paikallemakuuseen, vein pallon paikoilleen, takaisin Momon luo ja lähetys - no problemos. Näitä otettiin vielä kolme kertaa, aina vähän pidentäen matkaa - jokaisella kerralla meni hyvin. Sitten Momo jäähdyttelemään ja leikittiin Taran kanssa pallolla, vietiin jossain vaiheessa pallo paikoilleen ja jatkettiin vielä seuraamistreeniä ruokapalkalla (edelleen fuskasi). Sitten Momon vuoro. Lähetys normaalipituudesta seuraamisineen ja JIIHAA, sinne meni nopeasti ja suoraan! Tähän oli hyvä lopettaa hinkkaus. Pitää varmaan oikeasti alkaa ottamaan mukaan näitä harjoituksia, missä Momo ei tiedä onko pallo paikoillaan vai ei.

Huomasin videoita katsoessani, että Momo yrittää monesti fuskata perusasentojen kanssa. Ennen kotiinpaluuta käväistiinkin vielä koulun kentällä hinkkaamassa Momon istumisia (Taraa ei kiinnostanut enää treenata kun ruokapalkkaa ei ollut tarjolla). Hinkattiin sekä perusasentoja että liikkeestä istumisia (sama ongelma, istuu vain puolitiehen tai sitten ihan älyttömän hitaasti). Hinkkaamisesta huolimatta ei saatu kovinkaan tyydyttävää istumista aikaiseksi - pitää jatkaa harjoituksia.

Kotiinpäästyään tytöt pääsivätkin sitten shampoopesulle - ehkäpä siksi, että mamma oli lenkin aikana päässyt hinkkauksen makuun (tai sitten siksi, että ne olivat niin älyttömän likaisia..). Puolitoista tuntia siinä taas hurahti (ja selkä kiittää..), mutta nyt ollaan niin kovin nättejä ja hyväntuoksuisia <3.