Jostain ihmeen kumman syystä heräsin tänäänkin jo reippaasti ennen seitsemää. Eipä siinä, valkoinen hanki kimmelsi kilpaa ihan uskomattoman kirkkaasti paistavan auringon kanssa, joten uloshan sitä oli lähdettävä. Aikainen herätys takasi meille aurinkoisesta pyhäpäivästä huolimatta ihanan rauhan - koko kolmen tunnin lenksun aikana urheilupuistossa oli jonkin verran porukkaa, mutta Kilo ja meidän puoli Lepuskia olivat käytännössä autioita. Tyttöjen energiatasapainot olivat taas hiukan epätasapainossa; Momo joutui porhaltamaan yksinään, kun Tara innostui leikkimään kaverin kanssa kunnolla vain pururadan metsissä. Jostain syystä Tara kuitenkin leikki mamman kanssa tosi innoissaan (ja ihan omasta aloitteestaan), joten en tiedä johtuukohan Momon kanssa leikkimisen vaisuus siitä, että Momo on viime aikoina ollut reippaasti normaalia rajumpi painiotteissaan. Kilossa tuli testattua sekin, mitä tapahtuu kun laiskamato Tara ja energinen Momo kulkevat pitkällä suoralla vapaana ilman, että mamma puuttuu kummankaan vauhtiin - Momo meni noin 50 metriä edellä ja Tara hajuissaan samanverran takana (ihmekään siis kun fleksienkin kanssa toinen menee narun mitan edellä ja toinen narun mitan verran takana...).

Urheilupuistossa otettiin molempien kanssa eteenmenoja (Taralle ihan vain näön vuoksi, ettei sille tulisi paha mieli, muuten touhuttiin muuten vain pallon kanssa höpöhöpökivaa). Momolle eka normieteenmeno, joka meni hienosti. Seuraavaksi kokeiltiinki sitten niin, että Momo joutui paikallemakuuseen niin ettei nähnyt (ellei sitten kurkkinyt olkansa yli ;) pallon viemistä. Edelleen meni tosi hienosti. Sitten touhuttiin välissä taas Taran kanssa ja vietiin siinä samalla (toivottavasti ;) huomaamattomasti pallo paikoilleen. Jännitti ihan kamalasti mennäänkö taas reippaasti vinoon, mutta vielä mitä! Momo meni vauhdilla ja luotisuoraan! Jiihaa!!, seuraavaksi ehkä uskaltaa kokeilla taas mitä tapahtuu jos ihan ensimmäinen kerta on jo sellainen, ettei viedä palloa yhdessä.

Kotiin ei olisi kyllä yhtään huvittanut palata, mutta pakkaslumen tekemät jääpaakut anturoiden välissä alkoivat häiritä lopulta Momoakin, joten haikein mielin lähdettiin talsimaan kotiin. Kotona odotti ihan erinäköinen naama kuin lähtiessä, pisamat kun olivat auringossa lisääntyneet ihan valtoimenaan.