Tänään lähdettiin Momon kanssa aamuvarhaisella Hemmon kanssa lenkille. Jostain syystä Momoa ei hirveästi innostanut leikkiminen, muutamaa hurjaa formulasessiota lukuunottamatta Momo haisteli mieluummin pupujen hajuja. Ja löytyihän niitä, ihan nenän edestä. Onneksi tällä kertaa Momo oli remmissä, eikä päässyt toteuttamaan itseään. Momo kyllä tahtoi, kovaäänisesti. Lenkin varrella törmättiin pupujen lisäksi Momon australianpaimenkoira(poika)kaveriin, jota ei olla nähty pitkään aikaan. Momo riemastui jälleennäkemisestä silminnähden, mutta kilpailevan uroon läsnäolo taisi olla kaverille liikaa ja Eicca päätti lyhyen kuulumisten vaihdon jälkeen lähteä omatoimisesti kotiinpäin :D.

Riekkumisen sijaan harrasteltiin sitten hyppelyä. Tänään Momo selvitti hyppynoudon niin hyvin matalalla esteellä, että siirryttiin korkeampaan. Ensin harjallisella metrisellä esteellä ja sen mentyä mainiosti, tokoesteen tyyppisellä esteellä, johon kasasin lautoja niin, että siitä taisi tulla jopa metristä korkeampi. Ensimmäisellä kerralla este hipoi hiukkasen menomatkalla takajalkoja, mutta takaisinhypätessä Momo tajusi jo ponnistaa kovempaa ja lensi nätisi yli. Eikä meidän pikku blondilla ollut mitään vaikeuksia sekä hypätä korkealle, että pitää kapulaa suussa :D.

Sitten A -este, sama kuin viimeksi. Ensin ilman kapulaa - ei ongelmia. Sitten otettiin kapula mukaan. Ongelmaksi muodostui se, miten saa Momon menemään yli molemmilla kerroilla, ei esteen huipulta alas hyppääminen, kuten olin olettanut. Menosuuntaan esteen ylimenemisen hoksasi aika pian, mutta takaisintullessa jouduin joka kerta ohjaamaan esteen yli. Uskoisin kuitenkin, että muutamalla lisätoistolla Momo hoksaa jutun juonen. Jee, estemöröt on melkein voitettu (vielä pitäisi uskaltaa siirtyä jyrkälle a-esteelle..)!

Lenkin jälkeen haettiin Tara kotoa ja käytiin näytämässä Hemmolle tuohon lähelle rakennettua uutta koirapuistoa. Ikinä en ole siellä ketään nähnyt, mutta kyllä se Minnankin mielestä ihan koirapuistolta näytti...Tara kulki kotiovelta asti vapaana ja näytti sulattaneen Hemmon todella hyvin. Kävi jopa muutamaan kertaan vaivihkaa haistelemassa tyyppiä ja Hemmon osoittaessa kiinnostusta ihan pikkaisen vain väisti vaivautuneen näköisenä. Hemmon lähdettyä kotiin jatkettiin tyttöjen kanssa vielä takametsään. Oli vielä ihan hiljaista ja taivaalta leijaili hiljalleen suuria lumihiutaleita - pakkohan se oli jäädä nauttimaan tunnelmasta. Tytöt tosin eivät rauhaa arvostaneet, vaan painelivat puolisentuntia pitkin metsää hurjaa vauhtia. Tällaiseen aamuun on hyvä lopettaa viikko <3.