Ei vaan onnistu nyt ollenkaan tuo jäljestäminen. Tai jäljestäminen itsessään onnistuu kyllä, mutta ne kepit ei nyt jostain syystä suostu nousemaan.

Mentiin aamulla nurtsille tekemään 8 kepin keppijälki odotellessamme Annamarin heräämistä. Momo nosti hienosti kaikki "kuorelliset" kepit, kuorettomien (2 kpl) kanssa joutui hiukan jarruttelemaan. Ihan jees kuitenkin. Tara sai ihkaoman "hyvänmielen" jäljen eli taas muutaman minuutin vanhan nakkipätkän :).

Annamarin liityttyä seuraan suunnattiin Turvesuon metsänpalasta kohti. Perillä kävi ilmi, että Espoon metsänkunnostus/harvennusprojekti oli edennyt sinnekin asti. Momon eka jälki olikin sellaisessa ryteikössä, että odotukset olivat jo valmiiksi jossain pakkasen puolella. Janan kanssa härvellettiin ihan järkyttävästi, Momo otti takajäljenkin pitkästä aikaa. Mutta kun jälki löytyi Momo meni järkyttävästä maastosta huolimatta tosi hienosti. Ainoa vaan, ettei kepeistä (3 kpl) noussut yksikään (paitsi kokeilumielessä loppuun laittamani lehtien alle piilotettu muovikippo). Pyöri kyllä kahden kepin ympärillä aikansa, mutta ei vain paikallistanut keppejä, joten jatkoi matkaansa.

Polkaisin toisen jäljen kukkulan päälle sammalmaastoon, keppejä nyt 4 kpl, joista 3 kpl lenkin alussa maasta poimittuja keppejä. Odotellessani tein Momolle yhden keppijäljen (6 keppiä), ei mitään suurempia ongelmia. Toisella jäljellä maltoin ennen lähtöä rauhoittaa tilanteen ja jana (alamäki, ylämäki ja suoraa noin 10 metriä) menikin todella hienosti. Hankalan maaston takia jäin aika pahasti Momosta jälkeen ja se ehti huristella ekan kepin ohi. Toisen nosti, loppuja ei ilman apuja. Jäljestäminen itsessään oli taas hyvää, mutta nuo kepit. Pahinta kuitenkin, että kun Momo alkoi kepeillä häröilemään mamma hermostui. Argh.

No, selvittiin metsästä pois ja Annamari otti vielä kaksi keppijälkeä Momolle. Eka meni ilmeisesti hyvin, toisessa tarjosi paikoitellen Annamarillekin häröilyä.

Jos huomenna vaan ilma sallii, niin kokeillaan uudestaan normijälkeä metsässä. Jos vieläkin tökkii keppien suhteen, niin sitten tehdään hetken aikaa pelkkää keppijälkeä, jotta saataisiin Momolle samanlainen motivaatio noukkia niitä keppejä ylös, kuin ajaa jälkeä. Itse pitäisi oikeasti yrittää rauhoittaa myös ne keppien tuomis/palkkaus/uudellen jäljelle lähtemishetket. Ja hillitä ne pirun heikot hermonsa...