Aamulla saatiin tyttöjen kanssa Hemmosta ja Minnasta seuraa juoksulenkille. Pikkaisen jännitti mitä lenkistä tulee, kun kakarat joutuvat juoksemaan nätisti remmien nokissa, kun ovat tottuneet pääsemään remuamaan lenkin aikana. Vähän jännitti myös Taran suhtautuminen tilanteeseen, jos kakarat päättävätkin riekkua. Onneksi jännittämiseen ei ollut aihetta. Sekä Momo että Hemmo juoksivat tosi nätisti eteenpäin ja Tara ei ollut moksiskaan lenkkikaverista, juoksi välillä jopa ihan Hemmon vierelläkin (oli siis vapaana taas koko lenkin). Aamu oli kaikenlisäksi hurjan kaunis, kun pakkanen oli maalannut maiseman valkoisella kuuralla ja aurinko nousi kirkkaana taivaalle - jostain syystä kauniilla ilmalla jaksaa aina paremmin rehkiä :). Momon veto oli jälleen tasainen koko matkan, tosin Hemmon juostessa edellä veto voimistui aina siksi aikaa, että Momo pääsi takaisin rinnalle. Muutenkin Hemmon seura innosti molempia tyttöjä normaalia reippaampaan menoon. Itsellä oli hiukkasen vaikeampi hengittää pakkasessa kuin viime aikojen kosteamassa ilmassa, mutta muuten lenkki meni joutuisammin ja kivuttomammin kun oli seuraa. Tällä kertaa lämmittelyt ja jäähdyttelyt suoritettiin hihnannokassa, mutta eipä sekään näyttänyt tyttöjä haittaavan. Eipä olisi uskonut, että selvittäisiin lenkistä näin hienosti!

Virkistävän lenkin jälkeen jäin odottelemaan tyttöjen ruokien turpoamista Hesaria lukien ja meinasin tukehtua leipääni - urheilupuistoon on suunnitteilla hiihtoputki meidän parhaimpien rymymaastojen paikalle. Päivä oli samantien monta astetta mustempi - oikeasti, täältä on päästävä pois!