Meinasi ihan unohtua kaiken tämän natsikomentamisen keskellä - vuosi on vaihtunut ja silloinhan pitäisi miettiä mitä saatiin aikaiseksi edellisenä vuonna ja mitä on suunnitelmissa uutena vuonna.

Viime vuonna Taran tavoitteet toteutuivat TK2 osalta, mutta voittajan kisaamissuunnitelmat unohtuivat tunnari- ja ruutuongelmien vuoksi. Toivottavasti tänä vuonna päästäisiin eteenpäin ja saataisiin edes yksi ykkönen voittajasta vuoden loppuun mennessä (muuta ei edes viitsi toivoa, kun liikkeiden opettaminen/oma motivaatio on takunnut sen verran pahasti). Muuta ei Taran kanssa tavoitteellisesti edes harrastella, mutta tavoitteeksi voisi asettaa myös mahdollisen luonnetestin. Sekä Tara että Momo ovat jonossa luonnetestiin keväälle, mutta Taran osalta en ole yhtään varma uskallanko sitä sellaiseen viedä vaikka mahduttaisiinkiin mukaan. Kyllä Tara kaiken muun tulee varmasti kestämään, mutta "uhkaava tyyppi" osio mietityttää - Tarahan on jo muutenkin epäluuloinen ihmisiä kohtaan, joten mitähän tuollainen tilanne tuollaiselle pehmeällä tyypille tekee. Ja toinen on tietty se ampuminen. Pohdinnassa siis on se, onko reilua viedä Tara paikkaan josta tietää, että siellä on sille ikäviä asioista, vain jotta itse pääsee tyydyttämään "uteliaisuuttaan" ja näkemään miten Tara käyttäytyy testissä.. 

Momon osalta tavoitteet täyttyivät täysin, saatiin sertit täyteen ja TK2. Tämän vuoden osalta Momonkin kanssa olisi tarkoitus korkata voittaja, ja tietenkin sieltä toivoisi ainakin sitä yhtä ykköstä. Jos oma into ja Momon kunto sallivat, olisi myös kiva kokeilla onneaan pk-puolella - mutta tällä osaamis/tietämystasolla ja hankaluudella päästä metsään ilman autoa, tämä voi jäädä pelkäksi haaveeksi. Mutta ainahan sitä voi haaveilla :).

Tänä vuonna omat opiskelut on lisäksi kuitenkin tarkoitus ihan oikeasti saattaa päätökseen (tutkintouudistus painaa mukavasti päälle ja eipä tämä opiskelijaelämä muutenkaan oikein enää maistu niin makoisalta), joten tyttöjen treenaaminen on siihen asti vähän niinkuin sivuosassa. Tokottamiseen ei nyt niin paljoa mene aikaa, varsinkin kun sitä meidän tapaan harrastelee pääasiassa lenkkien lomassa, mutta muuten kaikki enemmän aikaa vievä touhu (kuten se jäljestäminen tai ryhmätreeneissä käyminen) taitaa jäädä vähän vähemmälle tämän vuoden aikana. Tosin tähän asti sitä on tullut valittua se mielekkäämpi vaihtoehto opiskelun ja harrastamisen välillä, mutta jospa sitä ainakin näin vuoden alussa uskoisi itseensä sen verran, että luottaa siihen, että tänä vuonna valitsen vastuuntuntoisesti opiskelun :).

PS: Momo kiittää synttärionnitteluista ja käski kertoa (mamma on niin urpo ettei se osaa vastata komenttiosoihin, vaan pitäytyy siinä osiossa, johon ainakin osaa kirjoittaa ilman kommelluksia :), ettei Momon iloisuutta pysty lannistamaan kukaan - kyllähän Momon hienona esikuvana toimiva Eemelikin joutui vuolemaan pikku-ukkoja jäätyään kiinni keppostelusta, mutta siitä huolimatta kepposteli sinnikkäästi. Ja on mamma yrittänyt ennenkin, mutta jäänyt aina alakynteen :P.