Aamulla koettiin mielyttävä herätys, kun ikkunan takaa paljastui valkoinen maisema - yöllä oli vihdoin ja viimein tupruttanut ihan kunnolla lunta!

Kerrankaan ei hirveästi aikailtu tyttöjen kanssa ulos lähtemisen kanssa, vaan oltiin ulkona ovesta muutamassa minuutissa - ja voi sitä riemua! Oltiin sen verran aikaisin liikkeellä, että tyttöjen remmit jäivät mamman kaulaan koko lenkin ajaksi lukuunottamatta muutamaa ohitusta ja saatiin kaikenlisäksi tallata melkein koko lenkki täysin koskemattomassa lumessa! Tytöt painelivat menemään onnellisina eikä itseäkään hirveästi harmittanut ulkona kulkeminen. Kaunis luminen (ja ennenkaikkea rauhallinen, eilinen aamulenkki tuntui lähinnä stockanhulluiltapäiviltä, sen verran paljon populaa oli liikkeellä...) maisema ja tytöillä oli kivaa. Valitettavasti lumi oli nuoskalunta, joten aika pian tytöt muistuttivat lumiukkoja, mutta eipä se ainakaan Momon vauhtia haitannut. Tara sentään protestoi muutaman kerran raskasta taakkaansa (Tara on ollut niin pirtsakkana jo kauan, että olisin varmaan huolestunut, jos Tara ei olisi ollut moksiskaan yleensä niin ällöttävistä lumipainoistakaan...), mutta Momon riemu oli varmaan niin tarttuvaa, ettei Tara jaksanut kauaa mököttää. No, puolentoistatunnin lenkin jälkeen olikin sitten vuorossa itku pitkästä ilosta - mammalle. Kesti lähemmäs puolituntia, että sain lumimöykyt sulatettua tytöistä irti ja nyt molempien tassukarvat näyttävät olevan ihan umpitakussa. No oli se kyllä ehdottomasti sen arvoista!

Eilen tytöillä oli jännä päivä. Ei olla oltu tyttöjen kanssa käymässä siskon luona sen jälkeen kun siskon tyttö, Cecilia, syntyi noin puolitoista vuotta sitten. Eilenkin meidän piti vain piipahtaa moikkaamassa mamman vanhempia ja vaaria, jotka olivat ohikulkumatkalla ennen lähtöä jenkkeihin. No visiitistä tulikin sitten parintunnin mittainen, mutta tytöt käyttäytyivät mallikelpoisesti. Tarakaan ei ollut moksiskaan Ceciliasta tai Lakusta ahtaudessa, vaan oli todella rennonoloinen koko vierailun ajan <3. Momo nyt on aina kuin kala vedessä noissa tilanteissa, mutta tällä kertaa Momo -kala ei myöskään pärskinyt liikaa (kuten esimerkiksi kaatanut heiluvalla hännällään mitään :D), vaan käyttäytyi ihanan rauhallisesti. Tosin muutaman kerran ihastus Ceciliaa kohtaan oli vähän liian innokasta, mutta laantui onneksi käskystä.

Tänään pikku Momo lähteekin viikoksi Nooralle hoitoon. Saa nähdä miten me Taran kanssa pärjätään ilman päivänsädettämme ja virtapiikkiämme - taitaa tulla aika tylsä viikko ja ainakin ihan hirveä ikävä iskee ihan samantien :).