Palattiin eilen illalla Nikon kanssa kotiin joulun vietosta Leviltä. Tänä vuonna oli hieman erilainen joulu kuin aiemmin - tytöt viettivät joulun täällä etelässä mamman vanhempien kanssa.

Hiukan jänskätti miten "vanhukset" pärjäävät tyttöjen kanssa, tai no itseasiassa Momon kanssa. Siitä huolimatta, että olin viime aikoina saanut  Momon toisenkin kerran käskyllä pois jänisten perästä ja lukemattomia kertoa hajujen lumoista takaisin maan kamaralle - on Momo kuitenkin ihan erilainen riiviö kuin Tara... Rymisteltiin sitten koko viikko ennen joulua aktiivisesti metsissä ja pelloilla ja juostiin kaksinkertaisia lenkkejä - ihan vain jotta Momo olisi ihan sippi joulun, eikä jaksaisi kiusata vanhuksia kepposillaan. Suunnitelma ei vain oikein toiminut - lähtöaamuna lähdettiin siskon kanssa parin tunnin lenkille ja Momo oli kaikkea muuta kuin sippi. Ensimmäisen kerran lähti pellon poikki metsään hajujen perään jo Kilossa, sen jälkeen muutaman kerran lepuskin metsässä ja viimeiseksi aiheutti koko porukalle melkein sydänkohtauksen palatessaan jänisjahdista äkkijyrkkää kalliota alas. Vauhtia oli loppuvaiheessa niin paljon, että alhaaltapäin näytti, että tyyppi tulee loppumatkan lentäen, mutta onneksi pito piti ja saatiin Momo ehjänä alas.

No, ainakaan tuon lenkin jälkeen ei tuottanut tuskaa jättää tyttöjä "yksin" jouluksi. Sitä ennen olin potenut pahemman laatuista huonoa omaatuntoa jättäessäni tytöt mustaan etelään, kun itse lähden valkeaan pohjoiseen, mutta lenkin jälkeen samu sirkka olkapäällä vaikeni ihan täysin :). Ihan oikein mokomalle viettää joulu miettien tekosiaan! (ja Tara rukka saa taas kärsiä siskon kolttosista...). 

Kuitenkin neljän päivän (ja rentoutumisen :) jälkeen oli jo kiire päästä tyttöjen luo. Mitään hälyttävää ei oltu raportoitu matkan aikana ja kotonakin saatiin kuulla vain kuinka ihanan kiltti Momo(kin) oli ollut. Ei ollut (varoituksista huolimatta :) vetänyt lainkaan, ei ollut kuin pikkaisen nostanut korviaan mopoja ohitettaessa ja muutenkin totellut kuin pikku enkeli. Momo oli sitten ollut vieraskorea ihan kunnolla (tai sitten tyyppi vedättää mammaa ihan täysillä :D). Isä oli ollut erityisen otettu siitä, että Momo oli tullut aina viereen sänkyyn makoilemaan, yleensä aiemmin kun se on ollut pelkästään Tara joka on hyörinyt isän ympärillä.

Lahjojen avaaminen oltiin säästetty Nikon kanssa vasta kotiinpaluun yhteyteen. Tytötkin saivat näin sitten muutaman päivää myöhässä jouluaaton tunnelmaa omien herkkujen ja lahjojen muodossa. Eli loppu hyvin kaikki hyvin - koko porukka selvisi kunnialla joulusta eikä kukaan traumatisoitunut erilaisesta joulusta mitenkään. Mutta kyllä sitä kuitenkin mieluummin viettää joulun ihan koko "perheen" voimin, jos vain mahdollista - ei joulukaan tunnu ihan joululta ilman tyttöjä kerjäämässä (tai varastamassa pöydältä, kuten Tara viime jouluna teki ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa elämässään :D) kinkkua vieressä...

Nyt sitten jännätään miten selvitään Taran kanssa uudesta vuodesta. Lähteäkö maalle pakoon lähiön korvia särkevää sotatannerta vai yritetäänkö selvitä edellisvuosien tapaan - verhot kiinni, televisio täysille ja lenkit ennen ja jälkeen paukuttelun. Taran paukkuarkuus on mennyt vuosi vuodelta pahemmaksi, mutta toivotaan, että selvitään tänäkin vuonna kuitenkin ilman paniikkia sisätiloissa...  

Tietoteknisten ongelmien ja opiskelukiireiden takia tänä vuonna joulutoivotusten lähettäminen on jäänyt retuperälle, mutta tätä kautta nyt kuitenkin:

 Kaikille teille kaikilta meiltä oikein Rattoisaa joulun aikaa (mitä siitä on vielä jäljellä :) ja Tulosrikasta sekä Onnellista uutta vuotta!