Oltiin tänään tyttöjen kanssa juoksulenkillä pitkästä aikaa koko poppoon voimin. Lähdettiin sen verran aikaisin, että suurin osa matkaa saatiin mennä aivan rauhassa, tytöt vapaana kirmaten. Mutta se loppumatka sitten, että sai taas hävetä ihan kunnolla.

Momo oli sitä mieltä, ettei juostessa tarvitse käyttäytyä. Jokainen ohitustilanne (useita koiria ja vaahtosammuttimien ulkoiluretkueita, tavalliset kävelijät sentään ohitettiin nätisti) oli täyttä kaaosta. Momon ilme muuttui hetkessä tällaiseksi  (= jee! kavereita!) ja sitten mentiinkin kenguruloikkia kohti ohitettavaa. Selvästi oma reaktiokyky ei ole ihan entisenlainen Momon maalaisloman jäljiltä, kun vaikka me aiemminkin ollaan hoidettu ohitukset kaaoksessa, niin sentään hallitussa sellaisessa.. Mutta onhan näitä kyllä sattunut jo ennen Momon maalaislomaakin. Pahin taisi olla parisen viikkoa sitten, kun oltiin ohittamassa vanhaa, kumaraa mummoa, joka ohitushetkellä kääntyy katsomaan meitä. Momohan sitten tulkitsi kumaraisen katseen kutsuksi tulla luokse ja kääntyy remmin nokasta yhtäkkiä kohti mummoa ja hyppää vasten - jälleen  naamallaan. Onneksi remmi oli sen verran tiukalla, ettei tassut päässyt koskemaan mummoa, mutta että hävetti... On se mukavaa, kun koira on reilusti omistajaansa nopeampi reaktioissaan... Nooh, ehkä se tästä - pitää varmaan oikeasti tilata sellainen "aina saa kärsiä ja hävetä" -paita, niin ei tarvitse selitellä ja anteeksipyydellä niin paljoa :D.

Ilma oli sentään aivan ihana, aurinko nousi lenkin aikana suurena punaisena pallona ja sen voimin jaksettiinkin juosta muutama kilometri normaalia pidempi lenkki. Lisäksi lohdutti se, että eilinen lenkki oli melkein täydellinen - talsittiin pitkin metsiä (löydettiin samalla metsää, johon voisi mennä tekemään jälkeä tai esineruutua, sen verran syrjäisemmältä paikka tuntui), hiekkateitä ja peltoja kolmisen tuntia niin, että Momokin sai rymistellä vapaana melkein koko ajan (aurinkoa ei ollut, joten ei ollut myöskään juurikaan muita ulkoilijoita). Molemmat olivat nätisi kuulolla ja sainpas Momon jopa muutamaan otteeseen käskyllä pois jänöjussien jättämien hajujen lumoista.

Itsetunto ei siis onneksi pääse täysin kolhiintumaan tämänpäiväisen johdosta, kun voi aina selittää itselleen, että kyllä ne kuitenkin osaavat käyttäytyä yleensä tosi hienosti  .