Jäljesteltiin pitkästä aikaa (kun ei olla päästy "oikeaan" metsään ennen tätä). Ilma oli mukavan kirpsakka ja aurinkoinen. 9 keppiä noin 30 metrin välein. Mutkia, kulmia, laskeutumisia ja nousuja, risukkoja jne - kaikkea mahdollista oikeastaan siis. Jälki vanheni noin 45 minuuttia. Janan Momo suoritti hienosti ja muutenkin itse jäljestäminen oli hienoa. Mulla ei ollut ensimmäistä kertaa välillä mitään hajua mihin olin jäljen polkenut, mutta Momo onneksi oli tarkkaavainen ja pysyi jäljellä. Tänään ongelmana olivat kepit. Ekat 5 Momo ilmaisi hienosti ihan itse, mutta sitten kaksi seuraavaa keppiä olivat aika hankalien paikkojen jälkeen (toinen mäen alla ja toinen jyrkän kulman jälkeen) ja jostain syystä Momo ei noteerannut näitä -> puutuin asiaan, Momo paineistui ja palasi luokse, lisää hetsiä ja Momo ilmaisi kepit. Jokatapauksessa, näiden jälkeen Momo ei ilmaissut myöskään loppujakaan keppejä. Pitääköhän sittenkin palata vielä pellolle tekemään lisää keppitreenejä...

Metsässä on kuitenkin niin paljon kivampi jäljestää, että harmittaa pirusti, kun sinne pääsee niin harvoin. Mukavaa, kun voi lenkkeillä jäljen vanhenemista odotellessa ja tietty aina tulee hyvä mieli kun katsoo tyttöjä pinkomassa pitkin metsää (kotimetsissä joutuu pitämään nuo lähituntumassa, kun vuorokaudenajasta riippumatta vaara törmätä muihin on aina olemassa, mutta tuolla ei nytkään ollut ketään meidän lisäksemme i.h.a.n.a.a. :) Uusi kamerakin oli mukana, mutta kameramies ei pysynyt lenkillä tyttöjen perässä, kun keskittyi varpujen kuvaamiseen... Ehkä ensi kerralla paremmalla onnella :).